Homoseksuaaliset Kokoukset

Kesämekko netistä homoseksuaaliseen escort seuraa

Jos olisin kirjailija, haluaisin kirjoittaa kuin Liehu. Ehdin jo pettyä, etten voi osallistua arvontaan, kun en ole lukenut elämäkertoja, mutta listastasi tajusin, että olenhan juuri lukenut Franzénin Tumman veden päällä, eikä Anne Frankistakaan kovin kauaa ole kulunut. Näistä kahdesta pidin enemmän ensimmäisestä, Anne Frankin jutut kävivät nimittäin välillä vähän ärsyttämään. Ostin viime kesänä Vammalan vanhan kirjallisuuden päiviltä Sean Smithin kirjoittaman kirjan J.

Se on siis luultavasti seuraava elämäkerta, jonka tulen lukemaan. Kunhan vain inspiraatio iskee! Raisa, minulla on ollut Nancy lainassa parhaalta ystävältäni varmaan vuoden. D Aihe kyllä kiinnostaa kovastikin ja haluan kirjan lukea mutta aina kirjaston uutuudet kiilaavat eteen.

Nyt otan kyllä tavoitteekseni lukea Nancyn pikapuolin. Charlie Chaplinin elämäkerta kuulostaa kieltämättä kiinnostavalta, onhan mies oman aikansa huikea legenda. Ja voih, paranemisia lapsille, toivottavasti lomareissunne ei nyt mennyt ihan pipariksi!

Oi, sinäkö olet urakoinut Oatesin tiiliskiven? Kirja on ollut minulla iäisyyden hyllyssä mutta se liki tuhannen sivun mitta on "vähän" nostanut lukemisen aloittamiskynnystä Tiedän niin vähän Marilynistä että minulle fiktiokin menisi varmasti ihan täydestä, huh. Miia, paljon mielenkiintoisia elämäkertoja olet lukenut! Minulle lukemistasi tuttu on vain The Dirt, siitä pidin valtavasti vaikken minäkään mikään Mötikkä-fani ole ollut koskaan.

Linnea, Heleneä olen joskus katsellut kirjastossa, mutta en ole tohtinut edes lainata sitä toistaiseksi. Mutta kuulostaa siltä että kirja todella olisi lukemisen arvoinen? Janninna, Tumman veden päällä on niin hieno että tekisi mieli lukea se joskus uudestaan. Ja Rowlingin elämäkerta kuulostaa mielenkiintoiselta! Blogiasi on ilo lukea ja toivonkin postauksia tulevan paljon, paljon lisää. Luen silloin tällöin elämäkertoja tai elämäkerrallisia romaaneja, nykyään ne on alkaneet kiinnostaa entistä enemmän.

Yleensä valitsen kyseisen lajin kirjan omien mielenkiintojeni tai joskus suositusten perusteella. Esimerkiksi bändien "elämäkertoja" on todella mukava lukea.

Deborah Spungenin Nancy ja Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirja taitavat olla ensimmäiset lajin kirjat, jotka olen lukenut. Edellämainittujen lisäksi olen tykännyt kovasti Sabine Kueglerin Viidakkolapsi -kirjasta. Oli mielenkiintoista lukea elämästä täysin erilaisessa elinympäristössä ja kulttuurissa.

Luin myös sitä seuranneen Paluu viidakkoon -kirjan, josta en niin paljon tykännyt. Odotan innolla kirjastosta Kueglerin kolmatta Elämän viidakossa -teosta. Seuraavaksi haluaisin lukea Boel Westinin kirjoittaman Tove Jansson Sanat, kuvat elämä -kirjan, jonka ostin kesälomamatkalta. Olen lukenut Muumien lisäksi Janssonin ja Tuulikki Pietilän teoksen Haru, eräs saari, ja nyt haluan perehtyä Janssonin elämään tarkemmin.

Myös ikisuosikkini Stephen Kingin Kirjoittamisesta -kirja odottaa luettavien pinossa. Kahdella arvalla siis mukaan! Onnea nuorelle mutta aktiiviselle blogille!

Minä luen ajoittain paljonkin elämäkertoja, nyt on ollut sillä rintamalla vähän hiljaista. Enimmäkseen tulee luettua bändikirjoja, joita mieskin lukee. Ozzyn olen lukenut myös ja kylläpä leuka loksahti monta kertaa miehen edesottamuksista lukiessa! D Mutta on kyllä vaikea valita kaikkien aikojen parasta omaelämäkertaa Sanotaan nyt vaikka että Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli. Sen luin melko pian ilmestymisensä jälkeen ja muistan pitäneeni siitä kovasti.

Jatko-osia en ole lukenut, vaikka Amerikanihmemaassa on omassakin hyllyssä. Seuraavaksi olen suunnitellut lukevani heti noiden muiden kirjojen jälkeen, mikä on aina vähän joustava käsite Joyce Bovan kirjan Dont't Ask Forever - My Love Affair with Elvis, jonka olen ostanut yli 10 vuotta sitten kirppikseltä.

Tosin lukusuunnitelmat muuttuvat helposti, joten en nyt ihan vanno että tämä on seuraava elämäkerta: Voi, elämäkerroista olisi näköjään vaikka mitä sanottavaa, mutta ehkä niistä syntyy keskustelua myöhemminkin.

Eli kahdella arvalla mukana arvonnassa. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin. Villasukka, kiitos paljon ihanasta kommentistasi! Katri tuossa jo mainitsikin Sabine Kueglerin kirjat, ja nyt minua alkoi kiinnostaa vieläkin enemmän. TBR-lista se vain kasvaa Ja kyllä kumpikin kommenttisi tuli hyvin perille.

Minustakin Ozzyn elämäkerta oli hurjan hauska ja hyvin kirjoitettu, ehkä jopa vielä parempi kuin The Dirt, josta myös pidin valtavasti. Minulla on Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkelin kokoinen aukko lukuhistoriassani! Minun on pitänyt lukea kirja pienen iäisyyden ajan, mutta niin se vain edelleen odottaa lukemista. Ja toden totta, minäkin olen kova tekemään suunnitelmia seuraavaksi lukemistani kirjoista, mutta lista elää sitä tahtia etten itsekään meinaa pysyä mukana!

Onnea ja menestystä jatkossa: Useimmat kirjabloggarit jakavat kanssasi eittämättä kokemuksesi blogielämästä. Tämä on rakas harrastus! Minun on hankala valita niistä varsinaisesti parasta, mutta tässä voisin mainita pohjoiskorealaisen terroristin Kim Huyn Heen muistelmat Sieluni kyyneleet. Sen kautta aloin ymmärtää, miten aivopesu todella toimii ja miten mekin näemme todellisuuden subjektiivisesti. Muita hyviä pn olleet nyt ihan viime aikoina Mitfordin tytöt, josta on blogeissakin paljon ollut juttua, ja Oprah.

Seuraavaksi haluan lukea kirjailijoiden elämästä lisää Kirjallista elämää -haastetta varten. Myös Urho ja Sylvi Kekkosen elämä kiinnostaa, samoin muiden valtaapitävien kirjat. Yhtä lailla rock-tähdet ym: Katsotaan, mitä tuleman pitää Ai niin, Sylvia Plathin Lasikellon alla oli hieno kirja ja aikanaan olen myös lukenut tuon McCourtin Seitsemännen portaan enkelinkin. Kyllä minullakin taitaa se pari vuodessa noita kertyä! Kim Huyn Heen Sieluni kyyneleet löytyy kirjahyllystäni!

Se on joskus iäisyys sitten kirjakerhosta tullut kuukaudenkirja jonka unohdin palauttaa, mutta kirjaa en ole koskaan lukenut, enkä myöskään ole kuullut kenenkään sitä mainitsevan, siis ennen sinua! Voisin kyllä joskus lukea sen, alkoi kiinnostaa Mitfordin tytöt minäkin aion lukea piakkoin venyvä käsite , ja Sylvi Kekkosen elämä on varmasti myös ollut tapahtumia täynnä, hänestäkin voisi olla kiinnostavaa lukea.

Susa, nuo molemmat mainitsemasi kirjat pistin nyt omalle lukulistalleni, niitä on jo niin moni kehunut. Agassin elämäkerta alkaa kuulostaa kovasti kiehtovalta. Ja Ozzyn kirjaa minäkin kehun lämpimästi! Mielenkiintoista olisi lukea myös Ozzyn vaimon Sharonin elämäkerta, Täysillä. Siinä olisi varmasti paljon samaa kuin Ozzyn kirjassa, mutta aivan eri näkökulmasta. Minäkin luen paljon rokkarielämäkertoja, ja niistä on taidettu useita jo mainitakin. The Philip Lynott Story.

Pamela des Barresin I'm with the Band on ihan hauska kuvaus bändärielämästä. Kai se Nancykin on rock-elämäkerraksi laskettava, se tuli luettua teininä tosi monta kertaa! Pitäisi ehkä kokeilla nyt aikuisena uudestaan, voi olla että osaisi suhtautua äidin tuntemuksiin ihan eri tavalla kuin nuorempana.

Tuo Philomena Lynottin My Boy on muuten myös äidin kertomus rokkaripojastaan, hyvin kauniisti ja rakkaudella kerrottu. Poliittisia elämäkertoja en ole tainnut lukea yhtään, mutta esimerkiksi Nelson Mandelan tarina kyllä kiinnostaisi.

Hyllyssä on parikin elämäkertaa odottamassa: Parisoula Lampsosin Saddam Husseinin pitkäaikaisen rakastajattaren tarina Bagdadin prinsessa ja paimentolaistaustaisen huippumalli Waris Dirien Aavikon kukka. Jompikumpi niistä tulee varmaan luettua seuraavana, jos ei sitten kirjastossa osu joku kiinnostava elämäkerta vastaan.

Niin ja vastahan luin yhden elämäkerran, Lorna Byrnen Enkeleitä hiuksissani, ja siitä juuri kirjoitin blogiinikin. En lue paljoa elämäkertoja, mutta haluaisin lukea. Jotenkin niihin on vain niin vaikea tarttua, ehkä pelkään niiden olevan tylsiä. Parhain lukemani elämäkerta on varmaankin Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivinen. Itse olen kokenut saman asian läpi, joten aihe kosketti.

Myös minä haluaisin lukea Peter Franzenin Tumman veden päällä. Se on ollut jo pitkään lukulistalla. Perinteiset elämäkerrat ovat aika lailla samanlaisia kirjoitustyyliltään ja rakenteeltaan, eivätkä ne kauhean usein jää mieleen minään suurina lukukokemuksina. Enemmän ne ovat minulle sellaista kevyttä ajankululukemista kuin dekkarit ehkä ovat joillekin muille. Elämäkerrallisista romaaneista sekä Oatesin Blondi että Liehun Helene ovat aivan loisteliaan hyviä kirjoja.

Molemnissa onnistutaan menemään oikeasti eläneen ihmisen nahkoihin hämmästyttävän uskottavasti ja kirjoittamaan samalla lumoavaa kaunokirjallisuutta. Katarina Haavion ja Satu Koskimiehen luvun tytöt ja luvun teinit kuuluvat myös suosikkeihini. Niissä on ihanaa menneiden aikojen kuvausta mutta myös nuorten tyttöjen kokemuksia ja tunteita, jotka tunnistaa omasta nuoruudestaan.

Mitfordin tytöt minäkin haluaisin lukea seuraavaksi, koska sitä on niin paljon hehekutettu. Siinä kiinnostaa erityisesti ajankuva ja brittiläisen yläluokan kuvaus. Claes Anderssonin elämäkerta oli ihana. Ja joku täällä puhui siitä Helenestä, se se vasta oli Tässä muuten aika kiinnostavalla tavalla niputtuvat yhteen "oikeat" elämäkerrat että sitten sellaiset kaunokirjalliset! Tosi kiinnostava oli myös Edith Södergranin elämäkerta, mutta aika fiktiivisiä vapauksia senkin kirjoittaja taisi ottaa.

Nimeä en nyt muista. Ja kenen elämästä haluaisin lukea? Voi ei, en tiedä Tulipa taas hyviä vinkkejä roppakaupalla! Luen aika vähän liian vähän elämäkertoja. Paras lukemani elämäkerta on Vivica Bandlerin Vastaanottaja tuntematon. Se on todella kiinnostava ja kiehtova! Nuorempana pidin kovasti myös Lasse Pöystin moniosaisista muistelmista.

Göran Schildtin omaelämäkerralliset teokset ovat myös ihastuttaneet No, esimerkiksi Tove Janssonin elämästä lukisin mielelläni lisääkin. Samoin minua kiinnostaisi lukea molempien Ozbournien elämäkerrat. Claes Anderssonia fanitan, joten hänen elämäkertansa on varmaan loistava. Jum-Jum, jokin noissa rokkari- ja muusikkoelämäkerroissa vain vetää puoleensa, minuakin.

Ne ovat useimmiten jopa hyvin kirjoitettuja paitsi silloin jos enin osa kirjasta keskittyy vain tehtyihin levytyksiin ja listasijoituksiin ja muu elämä jää taustalle, sellaisia en oikein jaksa lukea. Lukaisin äsken pikaisesti arviosi Enkeleitä hiuksissani -teoksesta ja se vaikutti oikein kiinnostavalta! Milla, kommentistasi tajusin unohtaneeni Anna-Leena Härkösen kokonaan! Minäkin olen lukenut Härkösen omaelämäkerralliset romaanit Heikosti positiivinen ja Loppuunkäsitelty, vaikutuin ja pidin kovasti kummastakin.

Voisin kuvitella että omiin kokemuksiin peilaten kumpi tahansa noista on varmasti erityisen vahva lukukokemus. Liisa, minullakin elämäkertojen lukeminen on vähän kausiluonteista, yhden hyvän elämäkerran lukeminen saattaa johtaa toiseen tai useampaan, ja sitten voi olla taas pitkä tauko etten lue yhtään.

Pitäisikin lukea ne joskus! Ilse, äkkiseltään ei arvaisi että entisen ministerin elämäkerta voisi olla kovinkaan vetävää ja kiinnostavaa luettavaa, mutta ilmeisesti kirja sisältää muutakin kuin politiikkaa? Ja oi, Edith Södergran! Olen kamalan huono lukemaan runoja, mutta Södergranista olen pitänyt, hänen runonsa ovat niin väkevällä tavalla kauniita. Mietinkin muuten olisiko minun pitänyt pitäytyä tässä postauksessa vain puhtaasti elämäkerrallisissa teoksissa, mutta olen kuitenkin lukenut niitä niin kovin vähän, enemmän ehkä lisäksi sitten niitä kaunokirjallisia elämäkertoja, joissa saattaa tosiaan olla osaksi fiktiotakin mukana, joissakin.

Tästä tuli nyt vähän tällainen sekasotku. Luen jonkin verran elämäkertoja, mutta täytyy tunnustaa, että viime aikoina niiden lukeminen on jäänyt aika vähiin. Minua kenties eniten tähän mennessä on koskettanut Hayden Herreran kirjoittama Frida Kahlon elämäkerta. Pidän Kahlon taiteesta ja kun näyttely oli Suomessa joskus lähes 15 vuotta sitten, ihastuin ikihyviksi. Myös Henri Troyatin kirjoittama Dostojevskin elämäkerta oli mieluinen. Siitä on useita vuosia, kun sen ole viimeksi lukenut.

Melkein voisi lukea uudelleen. Maiju Lassila Algot Tietäväinen oli myös erikoinen mies, tykkäsin myös elämäkerrasta. Se oli hauskaa vanhaa kieltä elämäkerta oli kirjoitettu joskus aikoja sitten. Onhan noita muitakin luettuja, mutta en jaksa luetella kaikkia.

Stalinin elämäkerta jäi kesken, koska sen kohdalla tuli niin pitkä lukutauko, että olisi vaatinut melkein kirjan aloittamisen alusta. Kirja ei siis ollut tylsä ehkä vähän puuduttava ajoittain , mutta silloin en ehtinyt lukea ja siitä pitkittynyt tauko. Ozzy Osbournen Minä, Ozzy kiinnostaa kovasti. Monet nyt sinäkin ovat kehuneet, että se on hauska ja hyvin kirjoitettu. Eli jospa se sitten olisi Ozzy, jonka elämästä haluaisin lukea seuraavaksi, vaikka noin yleisesti ottaen en jaksa lukea muusikoiden tai bändien elämäkertoja.

En osaa sanoa miksi. Hanna, sanopas muuta, tällaisten postausten myötä saa aina valtavasti uusia upeita lukuvinkkejä! Tuskinpa minäkään olisin aiemmin edes harkinnut tarttuvani Andre Agassin tai Claes Anderssonin elämäkertoihin, mutta nyt ne alkoivat kiinnostaa Olet lukenut Laterna Magican viroksi? Elegia, Frida Kahlo, tosiaankin! Rakastan Kahlosta kertovaa elokuvaa Frida , ja olen myös jo vuosia ajatellut että haluaisin kovasti lukea Hayden Herreran kirjan!

Kiitos paljon kun muistutit, nyt otan asiakseni hankkia kirjan käsiini ja lukea sen pian. Ja sinulle puolestani suosittelen lämpimästi Minä, Ozzya, se on tosiaankin hyvin kirjoitettu, hauska ja toki paikoin melko shokeeraavakin.

Ehdottomasti parhaita rokkarielämäkertoja kannattaa lukea vaikkei yleensä muusikkoelämäkertoja harrastaisikaan! Pidän elämänkertojen lukemisesta, viime aikoina en vain ole löytänyt sellaista henkilöä johon haluaisin tarkemmin tutustua.

Suosittelen lukemaan Iranin viimeisen shaahittaren Farah Diba Pahlavin muistelmat. Historiasta kiinnostuneena se avasi nuorena tyttönä silmiä uusille näkökulmille.

Ehdottomasti yksi parhaimmista elämänkerroista joita olen lukenut. Seuraavaksi ajattelin lukea Mauri Kunnaksen omaelämäkerran, jahka sen vain kirjahyllyyni saan: Onnea sadannesta postauksesta ja kiitos ihanasta blogistasi, josta on pikavauhtia tullut yksi suursuosikeistani.

Myös sinunkin esiin nostamasi Johnny Cash omin sanoin on hurjan hyvä, väkevä ja rehellisen oloinen kirja. Luin sen tämän vuoden maaliskuussa vai oliko se helmikuussa ja kirjoitin siitä silloin blogiini. Liikun siis aika populaarilla alueella.

Yleisesti ottaen muusikko- ja taiteilijaelämäkerrat kiehtovat minua, mutta haluaisin lukea enemmän kirjailijaelämäkertoja. En ymmärrä, miksi olenkin lukenut niitä niin vähän. Kirjailijoiden päiväkirjoja olen kyllä lukenut. Mutta jos päiväkirjan voi rinnastaa elämäkertaan, on suosikkielämäkertani joko Sylvia Plathin päiväkirjat tai Liisankin mainitsema luvun tytöt.

Monien mainitseman Mitfordin tytöt luin alkuvuonna ja se on hieno, ristiriitainen ja mieleenjäävä kirja, jossain määrin raskasta luettavaa. Samaan aikaan liittyy muuten Nigel Nicholsonin Erään avioliiton muotokuva, joka sivuaa luvun brittiläistä kirjailijaelämää ja Virginia Woolfin sekä Vita Sackville-Westin suhdetta. En halua olla kirjanipo, mutta käsittääkseni esim. Peter Franzen on useassa otteessa sanonut, että Tumman veden päällä ei ole omaelämäkerta, vaikka se sisältääkin aineksia hänen omasta lapsuudestaan.

Täällä yksi hyvin vähän elämäkertoja lukenut, mutta viime aikoina monikin on alkanut kiinnostamaan. Omaelämäkerrallisista kirjoista kaikkein koskettavimpia ja hienoimpia ovat minulle olleet Raisa Lardotin kirjat.

Esimerkikisi Ripaskalinnut-teosta suosittelen lämpimästi. Tulevaisuudessa kiinnostaisi etenkin idolini Aira Samulinin teokset sekä Kellokosken prinsessa. Hyviä kesäisiä lukuhetkiä kaikille toivotellen, pihi nainen: Kirppu, Lähi-itään sijoittuvat teokset ovat todella kiinnostavia, harmillisen vähän vain tulee luettua niitä. Mainitsemasi kirjan nimen laitan korvan taakse, kiitoksia hyvästä vinkistä! Kiitos ihana, tuli todella hyvä mieli kommentistasi!

Ja sinä olet lukenut Cashin kirjan? Pitääkin käväistä blogissasi etsimässä kirjasta kirjoittamasi arvio! Mitfordin tytöt ovat huojuvan korkeassa lukupinossani melko ylhäällä, ja nyt innostuin myös Sylvia Plathin ja luvun tyttöjen suhteen. Kirjanipous on ihan hyvästä, olet ihan oikeassa Franzénin suhteen! Googletin kirjaan liittyviä haastatteluja ja jo heti ensimmäisessä tuli ilmi ettei kirja todella ole elämäkerta, vaan sisältää todella vain aineksia Franzénin omista kokemuksista.

Jostain syystä mieleeni on jäänyt sen olevan elämäkerrallinen romaani, kiitos kun korjasit! Laitan kirjan sulkeisiin päivityksessäni ja liitän asiasta maininnan. Ja onnea sinullekin arvontaan! Pihi nainen, onpas sinulla kiva nimimerkki! Raisa Lardot on minulle aivan vieras kirjailija. Pitääkin vähän googletella tuota Ripaskalintuja Olen pari kertaa nauranut, kun naispuoliset ystäväni ovat kysyneet minulta, mistä löytyvät netin parhaat pornosivustot.

Porno voikin olla kuin kaurapuuro, luonnollinen ja terveellinen osa joidenkin ihmisten elämää. Tuttavamieheni tunnusti minulle kerran, että reissuhommissa illat tuppaavat olemaan todella yksinäisiä poissa perheen luota. Hän sanoi, että ilman netistä löytyvää pornoa hän olisi todennäköisesti päätynyt pettämään vaimoaan, mutta porno piti yksinäisyyden ja halut hallittavina.

Kuulostaa hyvältä ainakin minun korvaani. MINÄ JA SINÄ Rakkautta ei voi koskaan löytää rakkaudettomasta seksistä, mutta jos pääsee aktissa henkiseen tilaan, voi tuntea toista kohtaan hyvinkin puhdasta rakkautta, vaikka tuo toinen olisi vieras ihminen.

On olemassa ilmiö nimeltä universaali rakkaus. Keskellä terrorismia, masennusta, itsemurhia, yleistä pahoinvointia ja muka kylmiä, pelkkiä panoja tässä maailmankaikkeudessa kaiken pohjalla on rakkaus, jos vain oppii katsomaan riittävän syvälle ja tarkasti.

Myös silloin, kun seksi on  eläimellistä. Viime kädessä ihminen kaipaa yhteyttä johonkin ja johonkuhun. Ihmisillä seksi on harvoin vain fyysistä aktia. Yhden kerran jutuissa tai kielletyissäkin suhteissa tunteet palavat usein voimakkaasti, vaikka lyhyenkin hetken, mikä saa joskus aikaan sen, että samaan suhteeseen palataan toistuvasti.

Ilman tunteita on vaikea tuntea sitä nostetta ja intohimoa, jota seksiin tarvitaan. Jos ihminen ajattelee, että kyse on vain panemisesta, hän ei mahdollisesti ole tai halua olla kosketuksissa niihin tunteisiin, jota tilanteeseen yleensä liittyy. Ylimmillään seksi voi olla henkistä hekumaa, jotain mikä on fyysisen nautinnon yläpuolella. Eläimellisen nautinnon ei tarvitse sulkea pois henkistä hurmiota. Ihminen kaipaa pohjimmiltaan rakkautta, ei vain fyysistä nautintoa.

Rakkaudeton seksuaalisuus on vain kalpea aavistus rakkaudessa koetusta seksistä. Leikkisyys seksuaalisessa suhteessa toiseen ihmiseen sallii hallituksi tulemisen ja hallitsemisen, jos se tapahtuu yhteisestä sopimuksesta, osana yhteistä tanssia ja yhteensulautumista.

Joskus parhaat seksuaaliset kokemukset syntyvät, kun yhtälössä on sopiva suhde turvallisuutta ja riskiä. Haluan sitä vain silloin, kun koen voivani täysin luottaa mieheen. Vain silloin, kun voin antaa itseni hänen käsiinsä, täydellisesti heittäytyen ja antautuen, kaikesta kontrollista irti päästäen. Ilman rakkautta pakaroideni väliin ei ole asiaa. Rakkaus voi olla  hetkellistä, universaalista, hetkessä viipyvää, mutta tunnis tan, kun rakastan. Mies voi mennä, mutta tunne jää.

Ilman rakkautta en kiinnostu seksistä kenenkään kanssa. Varhaiskevät ja kirkastuva aamuyö. Intohimoon viittaava sana passion tarkoitti alun perin luvulla ranskaksi ja latinaksi kärsimystä ja kestämistä. Kun kirjoitan intohimosta, tiedän liikkuvani pyhällä maaperällä. Aihe herättää tunteita, ilosta ja kiihtymyksestä ahdistukseen. Eräs miespuolinen tuttavani sanoi minulle usein, että kauan sitten minut olisi poltettu roviolla.

Kun aikaa on kulunut, olen ymmärtänyt hänen näkökulmansa. Kyseenalaistan vallitsevia näkemyksiä urheilusta, seksuaalisuudesta ja naisen asemasta. Kannustan ihmisiä mielestäni terveeseen tottelemattomuuteen loputtomalta tuntuvassa sääntöviidakossa. Sellaisesta käytöksestä on ihmisiä tapettu kautta aikojen.

Kun aloin kerätä aineistoa kirjaani, kävin läpi monen tunnetun, intohimoisen ihmisen elämäkertoja. Silti se, että joku on tunnettu, ei tarkoita sitä, etteikö joku suurelle yleisölle tuntematon ihminen voi olla vähintään yhtä intohimoinen asiassaan.

Me emme vain välttämättä kuule heistä. Aloin huomata intohimoisten ihmisten elämäntaipaleissa kaksi yhtäläisyyttä. Intohimoisia ihmisiä näyttää yhdistävän kaksi asiaa: Jeesus noin 7—2 eaa — noin 26—36 jaa Hän syntyi vähäpätöisessä Betlehemissä, ja hänen neitseellinen syntymänsä saattoi myöhemmin olla peitetarina hänen isättömyydelleen.

Hän oli nasaretilaisen rakentajan poika. Juutalaisten mukaan Jerusalem oli kaiken pyhän keskus, ja hän tuli juutalaisten mielestä pyhän ulkopuolelta. Jeesus opetti, että on olemassa Jumala, joka on kaikkien isä ja että ihmisellä on sielu, jonka arvo on rajaton. Hänellä oli tapana sanoa, että hänellä oli suora yhteys ja katkeamaton usko Jumalaan.

Hänen aikanaan uskottiin, että viimeiset ajat olivat lähellä ja Jumala loisi paremman, kosmisen valtakunnan. Jeesus uskoi, että Jumala oli valinnut hänet saattamaan alulle Jumalan valtakunnan, joka olisi vanhaa parempi. Koska Jeesus aterioi väärintekijöiden kanssa, hän osoitti toimivansa Jumalan sijaisena. Hän sanoi voivansa antaa synnit anteeksi, toimivansa Jumalan valtuuttamana.

Hänellä oli ihmeidentekijän maine. Hän opetti, että ihmistä ei pilaa se, mikä tulee ulkoapäin, vaan se, mikä tulee sisältä, sydämestä: Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos. Maria oli seuraajista hänelle mahdollisesti kaikkein tärkein. Magdalan Marian on jälkeenpäin väitetty olleen prostituoitu. Kenties Maria oli aiemmin elänyt joidenkin mielestä syntistä elämää, mutta Jeesus rakasti Mariaa.

Jeesusta ei lopulta tuomittu hänen sanomastaan vaan asenteestaan. Kun ihminen esiintyy itsetietoisesti ja arvovaltaisesti, se on joillekin liikaa. Hän oli lempeä ja viisas, mutta myös sanavalmis, kiivas ja kriittinen. Jeesus sanoi edustavansa Jumalaa suorassa läheisessä suhteessa Jumalaan, ja se oli uutta ja ratkaisevaa.

Hänen suhdettaan Jumalaan pidettiin liian tuttavallisena, joten hän oli monen mielestä pyhän pilkkaaja. Jeesus Nasaretilainen aavisti kohtalonsa. Roomalaisille uskollinen suuri neuvosto tuomitsi hänet kuolemaan ristille naulittuna. Hänestä tehtiin persona non grata, ei-toivottu henkilö. Magdalan Maria oli todistajana, kun intohimoinen mies kuoli hitaasti ristille noin kolmenkymmenen ikäisenä.

Myöhemmin kirkko sanoi, että Jeesuksessa puhui Jumalan oma ääni. Jeesuksesta tehtiin jumalallinen Kristus. Mies Nasaretista ja Kristus kietoutuivat toisiinsa. Jeesuksen sanoman ydin vaihtui vuosisatojen kuluessa julistukseen hänestä. Joskus sankari ponnistaa vaatimattomista oloista ja nousee tärkeään asemaan ulkomaailman odotusten vastaisesti.

Sankari taistelee voimallaan vastavoimien kanssa. Hän kamppailee oman keskeneräisyytensä kanssa, hänet kukistetaan tai hän uhraa itsensä. Yleensä sankariksi kasvava seuraa kutsumustaan. Joseph Campbell oli amerikkalainen mytologi ja tutkija.

Hän painotti, että ihmisen kasvuprosessi on tietynlaista sankarin matkaa. Meitä kutsutaan seikkailuun usein kriisin tai yllättävän käänteen ilmaantuessa, ja joudumme kamppailemaan ja valitsemaan. Valinnan tekeminen voi olla äärimmäisen vaikeaa. Ihmisen tragedia on silti elämälle suuri mahdollisuus saada hänen huomionsa kiinnittymään hänelle oikeasti tärkeisiin asioihin.

Usein vastustamme elämän kutsua viimeiseen asti. Jotta pääsisimme matkalle, meidän on ylitettävä raja tuntemattomaan, jossa on paljon epävarmaa.

Kasvumatkalla mentorit ja auttajat ilmestyvät näköpiiriimme yllättäen, kun kamppailemme erilaisten eteen tulevien haasteiden ja kiusausten kanssa.

Vain käymällä tilassa, jossa kohtaamme pahimpia pelko jamme, ja päästämällä irti kaikesta, mikä meitä ei enää palvele, voimme päästä matkallamme eteenpäin. Jos ihminen voittaa kuolemanpelon, hänen on huomattavasti helpompi antautua tielleen. Tällainen antautumisen tila muuttaa ihmisen, sanoo Campbell.

Kun suostumme prosessiin, voimme halutessamme auttaa myös toisia ihmisiä sillä, mitä olemme kokeneet ja oppineet. Lähettänyt Minna Marsh klo 9. Minulle tarjottiin lihapaistia en syö , lonkeroa en juo , savusaunaa en vieraiden miesten kanssa ja rahaa kuulemma säärieni jatkeeksi. Joku linkitti pikku paikkakuntansa nettisivut, toinen lähetti ansioluettelonsa ja kolmas itsestään kuvan kalsareissa ja aurinkolaseissa sormet voitonmerkkiin jäykistyneinä.

En "harrasta seksiä", vaan rakastelen kuin Venuksen villinainen sydän ihon alta kuultaen, enkä sitäkään epämääräisen ehdotuksen jälkeen. Pitää tuntua ja tuntua oikealta. Voin tipahtaa rakastelun äärelle nopeasti tai taipua hitaasti, mutta en koskaan, jollei ole oikeanlaista kemiaa.

Se on myös tilannetajua, joka toimii minulle. Olen saanut haastatteluideni ja Intohimo-kirjani ansiosta myös monia kannustavia ja fiksuja viestejä — sekä naisilta että miehiltä, joita en entuudestaan tunne. Moni on avautunut seksuaalisista ongelmistaan ja niiden selättämisestä tai kysynyt neuvoa. Yksi vieras mies lähestyi myös, äskettäin, Iltalehden jutun luettuaan. Olin niin rennolla ja hyvällä päällä sunnuntaisena aamupäivänä, että jopa vastasin hänen viestiinsä.

Ja tavoistani poiketen toisen kerran. Sitten jo kymmenennen kerran. Kaverihan oli aika idiootti. Kun hän kirjoitti minulle myöhemmin "Älä jäkätä", minä ärsyynnyin mutta aloin sulaa. Kun hän vastasi ärhäkkään viestiini "Voi vittu", minä olin hieman jo polvillani. Kemiassamme oli jotain harvinaisen hyvää, ja me molemmat tiesimme sen. Mutta ei siitä sen enempää. Naispuolinen ystäväni on meitä oikeasti jo aikuisia naisia.

Hänen kanssaan oli hyvä miettiä, keneen ja millaiseen voisimme rakastua.

...

Homo kuopio chat erootisia tarinoita

KALU HOMOSEKSUAALISEEN ORGASMI SEKSI JOENSUU

Roomalaisille uskollinen suuri neuvosto tuomitsi hänet kuolemaan ristille naulittuna. Minulle lukemistasi tuttu on vain The Dirt, siitä pidin valtavasti vaikken minäkään mikään Mötikkä-fani ole ollut koskaan. Joseph Campbell oli amerikkalainen mytologi ja tutkija. Tavatessamme kävi nopeasti ilmi, että kyseessä on selviytymistarina. Onnea sinullekin huomiseen arvontaan! Sen soundin pyörrettä on hieno lähteä seuraamaan, ja sitä voi käsillä koskea. Olen lukenut joitakin harvoja omaelämäkerrallisia kirjoja, mutta en koskaan yhtään tunnetun henkilön elämäkertaa. Kahdella arvalla siis mukaan! Muistuttelen elämänkertakirjoista vielä Nancystä: Ihmisillä seksi on harvoin vain fyysistä aktia.