Homoseksuaaliset Kokoukset

Seksi vaatteet homo flash sex games

seksi vaatteet homo flash sex games

Porn maduras swinger porno blackonblondes videos porno xxx xxx vidios por no culos xxx sexo maduras bullporn porno sexo masajes erotico hombres follando milfxxx sexo entre lesbianas petardas cumlouder videos mangas hentai gonzo porno fakings xxx gratis en castellano gratis abuelas videos pormo porotube follando en español es.

con transexuales abuelas porno gratis corridasenlaboca pajas tube video porno putas follando vídeos gratis en fiestas sexo hentsi vídeos gratis trios videos porno transesual maduras morenas x videos porno trios xxx castin porno con sexo videos maduros follando maduras pelis x de españolas amateur xxx porno gratid gorda xxx gorditas guapas desnudas porno videos pporno follando blancas hentai bidios xxx videos porno español gratis porno despedida soltera porno español dando por el mejor porno de sexo xxx maduras gratis videos pornos gratis de tetas negras desnudas casting porno libre dando por no gratis nacho vidal follando videos sexo con gordas follando gratis videos cumloader videos de tranxesuales voyeur playa fetichismo pies videos porn amateur tube chicas negras putas gratis ver coños peludos sexo gratis x porno tias buenas porno gratis xxx abuelas babosas sexso peliculas porno enfermeras lesbianas español gratis mujeres maduras pollas mamadas maduras ver vidio porno trios gratis lesbico chicas sexis desnudas chicas caliente porno maduras pajeandose secretaria porno vidio videos caseros maduras hd porn negras desnudas madre e hija corrida anal porno lesbianas teniendo sexo duro ver peliculas porno españolas follando muy gordas xxx porno voyeur playa vídeos porno porno maduras en playas nudistas porno español gordas follando maduras gratis travestis videos porno x como follar con maduras follar videos de asiaticas folladas videos las mejores páginas porno gratis xxmaduras videos interracial amateur español mujeres gratis de gordas tetonas follando anal porno japoneses tetona masturbandose porno de pollas negras desnudas porno con videos hentai chicas porno.

con xxx tube viejas cumloader xxx videos calientes viejas fallando lesbianas follando videos pornos video trio bisex gorda follando masajes eróticos gratis de maduras gratis abuela maduras coños peludos pelis porn tetas porno sexo ancianas sexo con camara oculta sexo brandy aniston follar follando videos porno maduro ver videos hd teen anal porno enfermeras lesbianas follando porno maduras porno espanol cumloader xxx mujeres sado porno 18 porn hentai videos gratis super tetas gratis paginas porno gratis rubias follando japonesas xxx mujeres muy putas maduras gordas vídeos porno gratis cougar porn bree daniels videos petardas tube cumlauder gratis porno coños eyaculando videos es.

cumlouder xxx sexo videos porno gratis trios gratis alyssa branch video lesbianas españolas folladoras pornoxxx gangbang mujeres tetonas manga sexo duro sasha grey videos porno jovenes las mas putas gratis mujer mujeres tetonas follando japonesas porno mamadas lamidas de maduras follando pollones castingcouch-x videos porno videos porno español gratis eroticos videos transexuales follar porno duro peliculas xxx porno con jovenes las mejores tetas del porno tetas gordas follando por dinero torbe maduritas travestis cordoba videos gratis coñito maduras.

..

Luulisi että feministit olisivat ensimmäisenä puuttumassa asiaan. Sillä tässä kohden molemmat määritelmät kohtaavat. Pahat kielet ehdottelevat tässä kohden ensimmäisenä "fatwakateutta" fatwaenvy eli sitä että feministit pelkäävät. Tämä ei ole kovin uskottavaa, koska islamin vaarojen pelkääminen kuuluu muualle ja feministit ovat tunnettuja siitä että kun he tunnustavat että jossain on vaara, he ovat joko aggressiivisia tai sitten vaativat muita olemaan aggressiivisempia - Esimerkiksi raiskauskeskusteluissa feministit ajavat usein itsepuolustuskikoista esimerkiksi valtion hoitamaa kastraatiota.

Heidän peruskeinonsa on kapina, ja esimerkiksi "Slut Walk" on tapahtumana rakentunut nimenomaan sen ympärille että raiskaus on aktuaalinen riski. Pään pelkurimaisesti pusikkoon laittaminen ei yksinkertaisesti kuulu tähän kulttuuriin. Ja jos pää pusikkoon meneekin, huuto ja vaatimukset kuuluvat silti. Länsimainen kulttuuripiiri nähdään syyllisenä ja muut uhrina.

Niinpä feministi panee päänsä pusikkoon ettei hän näkisi sitä lainkaan. Vahvin syy on kuitenkin nimenomaan se, että kulttuurissamme liberalismi ja vapaus nähdään filosofin silmiin hyvin typerästi noin yleisesti ottaen.

Ihmiset ovat suvaitsevaisuudessaan sellaisia että he pinnallisesti selittävät kannattavansa avomielisyyttä, mutta valitettavasti heidän näkemyksensä avomielisyydestä on "aivan perkeleellisen rajoittunutta". Näkisin että islamin kritisoiminen nähdään islamofasismina täsmälleen samasta syystä kuin uusateismi nähdään "militanttina".

Vika on kulttuurisessa katsomistavassa jossa uskonnon positiiviset vapaudet asetetaan perusarvoksi ja tässä sivussa negatiiviset vapaudet ovat arvottomia. Tässä kohden negatiivinen vapaus nähdään sensuurina joka taas nähdään vainon synonyyminä. Näin ollen uskonnolliseen toimintaan osallistuttaminen on "päivän sana" ; Olipa kysymys sitten ympärileikkauksesta suvivirren pakkolaulantaan, ne nähdään kulttuurin unohtamisena, perinteiden halveksuntana ja arvostuksen puutteena.

Sama asenne on molempiin reagoinnin takana. Tämä vahvistuu tietysti siitä että islam ja kristinuskokaan ei ole niin yksiselitteinen monoliitti kuin voisi uskoa ; Kun uusateisti tai musliminainen viittaa johonkin piirteeseen, tämä ongelma helposti marginalisoidaan.

Tällöin korostuu uskonnonvapaus ja se, että kaikki eivät ole tuollaisia ja että monet toimivat asiallisesti ; Asialliset muslimit ja kristityt ottavat asian vain uskontoonsa eivätkä korjaa asiaa. Ongelmat ovat kuitenkin aktuaalisia. Passiivis-aggressiivinen ja maineeltaan aggressiivinen aktiivinen Ongelmana on tietysti se, että kulttuurimme näkee van yhdenlaisen liberalismin, ns.

Passiivinen liberalismi tarkoittaa sitä, että ei oteta kantaa suuntaan eikä toiseen. Käytännössä passiivinen liberalismi ajautuu vääjäämättä ristiriitoihin. Se perustuu arvoneutraaliuteen joka johtaa nihilismiin ; Irrelevantiksi toistuvasti hokemani  suvaitsemattomuuden suvaitseminen onkin toteutuneen passiivisen liberalismin perusmuoto. Ja toisaalta esimerkiksi PerusSuomalainen kielenkäyttö on värittynyt kohtelemaan liberalismia niin että esille nousee vain passiivinen liberalismi.

Heistä tilanne on se, että jos olet liberaali, sinun on sorruttava suvaitsemattomuuden suvaitsemisen paradoksiin ja siksi siedettävä myös heitä. On toki totta että passivinen liberalismi johtaa Niiniluodon esittämään relativismin paradoksiin ; Jos relativistille sanoo että "minun maailmassa ei tarvitse välittää relativismista", se pakottaisi ohittamaan kaikki relativistiset argumentaatiot.

Samoin on selvää että tässä muodossa liberalismi johtaa anarkiaan joka on pohjimmiltaan vahvimman valtaa. Ensin maailmasta tehdään passiivisen liberalismin mukainen tila, jonka jälkeen seuraa rajoitteiden poistuminen jonka jälkeen aggressiivisilla näkemyksillä on etulyöntiasema.

Näin ollen vaikka islamilaisessa maailmassa homoseksuaalit eivät hengissä pysyisikään homoseksuaalien maailma on Hirvisaaren omassa todellisuudessa askel kohti "islamofasismia". Tämä on kuitenkin irrelevanttia koska valideimmat liberalismin muodot perustuvat aktiiviseen liberalismiin. Aktiivisessa liberalismissa ei siedetä epäsymmetriaa ; Siinä ei voi toteutua tila jossa moraalittomaksi herjattu homo suvaitsisi herjaajiaan, mutta ei samalla edellytettäisi herjaajilta homon suvaitsemista.

Aktiivinen liberaali ei siis näe maailmaa "passiivisen liberalismin tapaan" modulaarisena kokonaisuutena, jossa elettäisiin fragmentaarisissa heimoissa vaan se ymmärtää että kaikilla osapuolilla on näin valta sanoa oma näkemyksensä, ja kaikki manipuloiva höpinä toisten mielipiteiden suvaitsemisesta voidaan heittää mäkeen. Tässä maailmassa homoseksuaalien oikeuksista ei johda slippery slopea islamilaiseen maailmaan.

Kreationistit ja islamofasistit Itse asiassa kreationistit ovat vallan voimakkaita tässä esitetyn virheellisen ajattelun edustajia. Jehovan Todistajat tekivät vastaavan alumiinikattiloilla.

Alumiiniin suhtautuminen alkoi ja jatkuivat. Alumiinikannanotot säilyivät mukana järjestön toiminnassa -luvulle asti. Alumiinikattiloihin liittyvä kirjoittelu sai valtavan määrän kirjoittelua. Tuoreemmin keskustelun alla on ollut esimerkiksi verensiirron kieltämisen suhde elinsiirtoihin. Näillä oppimuutoksilla on tärkeä sosiaalisen liiman suhde. Ne rakentavat opista sellaisen, että jäsen pakkoaktivoidaan. Parissa vuodessa on tullut uusia sääntöjä ja vanhoja on mennyt pois. Tätä kautta passiiviseksi jäänyt Jehovan Todistaja ikään kuin ajautuu selvästi epätodistajaksi.

Hän "ei osaa asioita". Hän ei enää tiedä mitä on olla Jehovan Todistaja. Näin "Kysy-vastaa" -palsta jokaisessa Vartiotornissa onkin tärkeä osa sitä sosiaalista liimaamista, jolla yksilö sidotaan järjestöön ja pakotetaan päivittämään tietojaan asiasta. Asiaa ei auta se, että Jehovan Todistajat eivät suhtaudu "kovin normaalisti" eronneisiin.

Siinä missä vaikka minun kirkosta eroaminen on vain asia. Jehovan Todistajilla "luopioiden" kanssa täytyy olla hyvin harkitsevainen. Päätös on sydämen asia, mutta käytännön tasolla kaikki tietävät että luopioiden kanssa tapahtunut sosiaalinen aktiviteetti on epäilyttävää. Ajan voisi käyttää hedelmällisemmin ovikelloa soittelemalla.

Ideologian sisältö onkin ryhmän äärimmäisyyden kannalta irrelevantti. Keskeisempää onkin se, minkälaisia asioita ideologialla tehdään. Pysyvällä opillakin voidaan rakentaa vallankäyttövälineistöksi jolla kannattajat vapaaehtoisesti orjuuttavat itsensä. Muuttuva oppi pakottaa päivittämään kantojaan koko ajan, jolloin voidaan koko ajan seurata kuka yrittää. Koska olen käynyt Jehovan Todistajien "seitsemän askelta" varsin pitkälle - olen itse asiassa käynyt koulutuksen "kastetta vaille", kynnyskysymyksenä oli evoluutioteoria - tiedän että Jehovan Todistajien tilaisuudet ovat avoimesti sellaisia, että kaikki hymyilevät koko ajan.

Tulokkaita kohdellaan silkkihansikkain aivan kuten jäseniäkin. Koska kaikilla on koko ajan rooli päällä. Jehovan Todistajissa huolestuttavaa on myös maailmanlopun odotus.

Se kun kannustaa vahvasti panostamaan ideologiaan elämän sijasta. Suomalaisesta lahkotoiminnasta saa hyvää alustusta lukaisemalla "Helsingin Sanomien" joulukuun kuukausiliitteen vuodelta Se alkoi teekkareiden Raamattupiirinä, josta kehittyi uskonlahko.

Sen parissa oli karismaattisia piirteitä, eli kielillä puhuttiin ja profetioitiin. Koivuniemen mukaan nämä olivat kaikkien tavoitettavissa. Opit eivät olleet harvinalslaatuisen tiukkoja tai erityisen ekstreemejä. Helsingin Sanomien juttu tuo varsin vakavahenkisen ja huolestuttavan kuvan ryhmästä. Ideologia ei korostanut mitään vauvojen syöntiä. Sen parissa ei murhattu tai tehty rikoksia.

Sen parissa oleva parrankasvatuspakko ei ole ideologisesti mitenkään erityisen kova vaatimus. Ekstreemiksi rynmän teki ryhmäpaine. Ideologisen sisällön sijasta huolestuttavaa oli ryhmän sisäinen rakenne, jossa oli valvontaa ja vaatimuksia ; Esimerkiksi jäsenten painoa ja laihdutusta vaadittiin kovasti. Paino oli hyvä mittari, jolla voitiin mitata jäsenten sitoutumista. Ryhmästä tuli piilotteleva, ulkopuolisille ei vuodettu tietoja.

Tapahtumista ei saanut kertoa. Ryhmä oli autoritaarinen ja sisäänpäinlämpiävä. Hän ei ollut ihmeissään. Tämänlainen toiminta on hyvinkin tavallista pienissä uskonpiireissä.

Ihmetystä ei herättänyt myöskään se, että "maitobaari" piti sisällään hyvin korkeasti koulutettuja ihmisiä: Yhden alan asiantuntijuus ei tarkoita sitä että ihminen toimisi järkevästi kaikilla elämän osa -alueilla. Koulutus ei tätä kautta suojaa kulttiutumiselta. Maitobaarin luonne oli "juuri sellaista josta äiti varoitti". Huolestuttavin piirrä tässä kohden olikin salailu ja sosiaalinen rakenne, jossa apostasiaan suhtaudutaan äärimmäisen kovasti ; Eli järjestöstä eronneisiin kohdistetaan keskustelemattomuutta kaikella tavalla.

Samoin huolestuttava oli ryhmän sisäinen rakkauspommitus. Näin ollen uskallan jatkaa. Näin ollen esimerkiksi ateismin kohdalla ateismia syytetään usein "militantiksi ateismiksi". Se ampuu melkoisen kovasti yli, koska uusateismi ei liikkeen luonteen puolesta täytä mitään vaarallisten liikkeiden sosiodynamiikkaa. Tämä aihe on helppo unohtaa uskovaisten puolelta, koska se korostaa sitä, miten lahkomainen toiminta on nimenomaan uskontojen parissa yleistä. Uusateismi on vain julkisuudessa näkyvää, aktiivisesti mainostavaa ja suosittua.

Esimerkiksi maitobaari taas ei ollut koskaan mitään tämänlaista. Eikä varsinkaan kultiksi kehittymisensä jälkeen. Fundamentalistinen ateismi ei myöskään toimi. Sillä ateistit eivät täytä fundamentalististen liikkeiden "huolestuttavia piirteitä" läheskään siinä määrin kuin ne fundamentalistit joihin tässä yritetään rinnastaa.

Se, miksi ateisteja syytetään fundamentalisteiksi on se, että he ovat avoimia, individualistisia ja äänekkäitä. He ajavat yhteiskunnallisen asemaansa normalisointia. Ateistit ovat kokeilleet hiljentymistä, uskonnottomat ovat olleet näkyvyyteensä nähden yliedustettuja.

Äänekkyys on uusi asia ja tästä ei pidetä. Kuitenkin ateismilta puuttuvat ääriliikkeille tutut ruhmäpaineen muodot.

Aiheen ja sisällön lisäksi on siis olemassa vakavampi ja suurempi ero, joka tekee rinnastamisen suorastaan harhaanjohtavaksi. Ateisteja syytetään fanaattisiksi, vaikka se ei ole samanlainen edes "huolestuttavia joskaan ei vaarallisien" oppejen kanssa. Se kun on niihinkin rinnastettuna "liian kesy".

On jännittävää, miten tämä ilmiselvä asia tuppaa uskovaisilta unohtumaan. Etenkin niiltä fundamentalisteilta, joille fundamentalismin pitäisi olla omasta elämästä tuttua. Bogen ja Woodward ovat edustaneet näkemystä, jonka mukaan yksittäisen koesarjan tuloksella ei ole kovin suurta osaa. He korostavat tässä kriittisyyttä: Voi olla että tutkija huijaa, tai että koesarjassa on tapahtunut jokin viaton virhe, jossa jokin elementti häiritsee.

Yksittäinen koetulos voi tätä kautta antaa vääriä tuloksia aivan viattomastikin. On tärkeää kokeilla ja ennen kaikkea kokeilla varioiden. Eli koesarjaan tehdään pieniä muutoksia, ja tätä kautta saadaan parempi kokonaiskuva. Heidän periaatteensa nousivat mieleen kun kulutin aikaani lueskelemalla. Research Digest mainitsi varsin dramaattisesta koetuloksesta. Se on julkaistu hyvässä tiedejulkaisussa. Ja se on tuore. Ja sen koeasetelma on varsin järkevä ja selkeä. Koejärjestelyissä oli kuvasarja, jossa oli aiheena esitietoinen havaitseminen.

Kokeessa oli kuvia, joihin liitettiin positiivisia ja negatiivisia sanoja. Kokeissa huomattiin yllättäen, että tuloksiin vaikutti seuraava kuva, se jota opiskelijat eivät olleet vielä nähneet: Tutkimuksessa käytetyt kuvat oli satunnaistettu monella eri tavalla. Se, mitä tämä tarkoittaa löytyy mukavasti tutkimuksesta tehdystä bloggauksesta Retroactive PSI.

Oli sinällään mielenkiintoista miten "Research Digest" liitti parapsykologisen ennaltanäkemisen kyvyn olemassaolon evoluutioon. Se olisi taatusti hyödyllinen ominaisuus: Sillä voidaan välttää vaaroja. Ilmiötä ei perusteltu myöskään millään erikoisilla värähtelyillä, vaan mahdollisuuksia haettiin kvanttifysiikan tunnetuista erikoisuuksista. Niissä on ongelmana vain se, että ne ovat tässä tapauksessa "enemmän tarinoita".

Kvanttifysiikkaa ei ole kokeessa sellaisenaan sidottu ilmiöön, vaan liimataan siihen ikään kuin "voi olla" -vaihtoehtona. Näin ollen ivallinen rinnastus kvanttimystikoihin on jopa hieman perusteltuakin: On kyseenalaista ovatko nämä selitykset yhtään parempia kuin parapsykologien tavallisesti käyttämät taikavärähtelyt.

Kokeen tutkija onkin tosin itse maininnut siitä, että on absurdia odottaa että hän selittäisi koetuloksensa. Koe on tehty ja koeasetelma on kerrottu, samoin lopputulokset. Mielestäni hän on tässä kohden oikeassa. Teoria, koetulokset ja selittäminen ovat toki syvästi suhteessa toisiinsa, mutta tässä kohden tilanne on ymmärrettävä.

On koetilanne, joka antaa outoja tuloksia. Oudon tuloksen saa julkaista, jos se on saatu. Se ei vaadi sitä että olisi samantien selitys sille, miten asia toimii. Tämä tosin tekee sen ratkaisun, jossa "kvanttiasioita liitetään juttuun", "hieman halvaksi tempuksi".

Kyseessä olisi tuskin mikään ihme, eikä kolikkoa vielä tällä todettaisi painotetuksi. Mutta todennäköisyys tälläiselle on itse asiassa yllättävän pieni ; Tämänlaatuinen tulos on kuitenkin yllättävän epätodennäköinen, ja sen taakse on järkevämpää olettaa jokin syy, kuten laki tai systemaattinen virhe.

Koe synnytti tietysti mielenkiintoa - ja nopeasti. Research Digestkin linkkaa useisiin tapauksiin jossa koetta on yritetty toistaa. Niissä on henkenä se, että Sama koeasetelma ei kuitenkaan tuottanut samoja tuloksia.

Mutta toisaalta onnistunut toisintokin saatiin. Suhtautuminen asiaan olikin hyvin ymmärrettävä: Se ei vielä itsessään riitä ennaltanäkemiskyvyn todisteeksi, mutta sen koeasetelma on järkevä ja se tarjoaa jatkotutkimuksiin tilaa; Koetta voidaan toistaa ja varioida helposti, joten sen ympärille saadaan "minitutkimusohjelma".

Tämänlainen toiminta tarkentaa tietoa, ja tätä kautta ennaltanäkeminenkin voisi periaatteessa saada vahvistusta. Tai sitten paljastua että koejärjestelmässä on jokin systemaattista virhettä tuottava asia, jota ei ole osattu tajuta.

Tälläiseksi on ehdotettu esimerkiksi teknologisia syitä: Kuitenkin parapsykologian kannattajat ovat jostain syystä olleet aina toistettavuutta vastaan.

He pitävät näistä yksittäisistä kokeista, ja pitävät niiden antamia tuloksia riittävinä. Heille riittävät anomaliat, poikkeukset ja yksittäistapaukset. Koska he tietävät lopputuloksen jo ennen testiä, on testaaminen tietysti hieman turhaa.

Bogen , kvanttifysiikka , kvanttimystiikka , laki , parapsykologia , PSI , psykologia , systemaattinen virhe , tieteenfilosofia , toistettavuus , Woodward. Ihmiset sekoittavat usein itsepuolustuslajin harrastamisen väkivaltaan. Syynä on tietysti se, että itsepuolustuksen harjoittelussa lyödään ja heitellään ja tehdään muutoinkin asioita.

Ulkoisesti mukana on toki samantapaisia piirteitä - onhan salin kaverillisessa treenausympäristössä asioita joita voi soveltaa vihollisiin sodassa tai kadulla. Mutta asenteellisesti itsepuolustuslajien harjoittelu ja vaikkapa katutappelu ovat varsin kaukana toisistaan. Asia on ehkä voimakkaimmillaan miekkailun kohdalla. Moni kokee että sen täytyy olla vaarallinen harrastus. Miekka on toki varteenotettava ja tappava ase.

Mutta harjoittelussa tämä potentiaali ei aktualisoidu. Itse asiassa tämä välineen vaarallisuus ei ajakaan tappofrenzyyn vaan päin vastoin kehottaa harjoittelussa keskittymiseen ja varovaisuuteen ja turvallisuuspiirteiden korostumiseen. Ihan sen takia että olisi ne harjoitukset ensikin viikolla ja toisenkin kerran.

Tässä ateisteja vastaan tulee tavallisesti ns. Ilman googlen tuomaa puolimaagiselta tuntuvaa apua tuo sanapari tulee vastaan hyvin usein. Usein sana liitetään jopa kaltaiseeni agnostikkoon. Tästä päästäänkin suoraan siihen, miten "militantti ateismi" ja "kohtelias ateismi" esiintyvät. Keskustelukenttä on sinänsä vääristynyt.

Usein mikä tahansa ateismi saa helposti leiman "loukkaava ja ilkeä". Ja agnostikkoja varten on varattu leimallinen nimi jota esimerkiksi Pauli Ojala käyttää ; "kohtelias ateismi". Agnostikot liitetään muutenkin aika usein suoraan ateisteihin.

Itse olen toki korostetun uskonnoton, joten tämä ei ole niin suuri virhe kuin monien muiden agnostikkojen kohdalla. Keskustelu voidaan jakaa tavoitteisiin. Usein ajatellaan että uskonnottomilla olisi jokin tietty tavoite. Kuitenkin uskonnottomuudessa on hyvinkin erilaisia maaleja. Osa haluaa lopettaa koko uskonnon. Osa haluaa lopettaa yliluonnolliseen liittyvän taikauskon ja iskee tätä kautta tieteen kannatukseen ja taikauskoisten uskonnon ilmenemisten kuten rukousparannusten kimppuun.

Osa haluaa että uskonto ei ohjaisi politiikkaa tai että uskonto ei omisi itselleen monopoliasemaa moraalikeskustelussa.

Osa haluaa vain olla rauhassa. Osa haluaa kuulua ateistiseen yhteisöön sen takia että se on yhteisö. Ja osaa ei oikeasti vain jaksa kiinnostaa yhtään enempää. Tavoitteet ovat siksi hyvinkin erilaisia. Monisyisyys tarkoittaa sitä että on luultavasti löydettävissä "tosi kovia vaateita". Näkemykset voivat olla ekstreemejä. Tälläistä ateismia voisi kutsua militantiksi tai ääriliikkeeksi.

Kuitenkin kysymys on harvemmin tästä. Monisyisyys - ja se, että ateistit ovat itse asiassa yleensä ottaen ajamassa melko mietoja asioita, on keskustelu jossain muussa. Ateismin militantiksi kutsumisessa ei olekaan kysymys fanaattisuuskeskustelusta "perinteiseen tapaan". Ei siis katsota ajaako ateismi jotain todella destruktiivista, kovaa ja murhaavaa yhteiskuntaan.

Sen sijaan uskonnottomissa kritisoidaan keskustelun sävyä eikä sen sisältöä. Kysymys on tavallaan retoriikasta eikä asiasta. Ei puhuta asiasta, vaan siitä minkälaisia sanavalintoja siinä käytetään. Sävystä keskustelu on tietysti tehnyt keskustelusta kummallista. Sillä se liitetään ikään kuin itse liikkeen ekstreemiyteen. Tosiasiassa agnostikot voivat olla hyvin vihaisia.

Ja toisaalta kulttien johtajat ovat yleensä poikkeuksetta kyenneet ystävälliseltä vaikuttavaan kommunikaatioon ; Kulttien johtajat puhuvat yleensä siloiteltua kieltä. Minä olen agnostikko, joka on uskontoja kohtaan lievä suhtautumistapa.

Minun sävyni on kuitenkin melko aggressiivinen. Olisi hyvä huomata että strategia ja tavoitteet ovat eri asioita ; Kenties ystävällinen sävy ja ilkeä sävy johtuvat enemmän keskustelijoiden persoonista kuin itse liikkeestä.

Tämä herättää sinänsä vaikeita kysymyksiä. Koska tämä tarkoittaa sitä että uskonnottomille syötetään jokin strategia. Jos jokin on huono retorinen sävy, on vaatimus ikään kuin toisenlaisen strategian käytölle. Siksi ei olekaan ihme, että ateistinen yhteisö käyttää sanaparia "Concern troll" huolestuneesta kristitystä joka neuvoo ateistejen strategioita.

Sanoma on kliseiseesti vetoaminen "kunnioita ja vaikene" -teemalla. Sisältönä on se, että "muu johtaa uskovaisten vihaan ja tämä ei aja ateistien asemaa. Joka pitäisi sitä jopa ikävänä asiana. Toisaalta sävyyn liittyy ärsyyntyminen.

Tämä taas on monisyinen assia: Se liittyy myös siihen miten lujasti asiasta provosoidutaan, jolloin päämäärä provosoi. Esimerkiksi kun Islaminuskoiset loukkaantuivat Muhammad -pilakuvista niin että piirtäjästä pitää julistaa "DOA -tyylinen" tapporaha aina silloin tällöin, on miltei selvää että sarjakuva oli provokatiivinen. Tämä sarjakuvan provokatiivisuus taas ei johdu niinkään sarjakuvasta vaan lukijasta: Islamilaisten suuttumus johtuu siitä, että islaminuskon osat ovat monilta osin hyvin pikkumaisia ja pikkusieluisia tässä kohden.

Joten sarjakuvista provosoituminen kertoo siitä että islamiin liittyy vakavia ongelmia muun muassa väkivaltaisuuden oikeuttamisten kohdalla. Vastaava näkyy tietysti siinä miten suomessa fundamentalistit ja konservatiivit reagoivat homojen prideä vastaan tehdyssä kaasutusiskussa. He muistuttivat että itse kulkue, laillinen mielenosoitukseen tai juhlakulkueeseen sidottu tapahtuma, oli provokaatio joka teki laittoman ampuma -aserikokseksi luokiteltavan kaasuiskun ymmärrettäväksi ja kenties jopa hieman hyväksyttäväksikin.

Toki provosoituminenkin voi olla joskus paikallaan, mutta tällöi keskustelu siirtyykin tavoitetasolta sävytasolle. On eri asia provosoitua ja tehdä verbaaliset vastaiskut kuin tehdä väkivaltaan tai sen uhkaan perustuva isku vihassa.

Ja toisaalta sävytasolla tapahtuva loukkaaminen voi johtaa provosoitumuseen jolloin kyseessä on keskustelun sävyyn liittyvä provosoituminen. Tähän liittyy se, että vastustamisessa olevat sävyt kimmahtavat helposti takaisin. Fundamentalistien tekstin alaiseksi joutunut loukkaantuu helposti.

Ja tämän jälkeen luonnollinen suuttumisreaktio ikään kuin vahvistaa ennalta saatua näkemystä. Jos ateisteja pitää vihaisena ja moraalittomana ja menee heille tämän kertomaan, he voivat loukkaantua ja tämä loukkaantuminen taas tulkitaan fundamentalistin silmissä siten että hänen väitteensä onkin tosi koska ateisti loukkaantui.

Tosin retoriikassakin on siis itse asiassa kaksi tasoa. On strategiataso jossa tyyli harkitaan ja sillä tavoitetaan tiettyä lopputulosta ja persoonataso, jossa sävy johtuu omasta persoonasta tavoitteen sijasta.

En keskity tähän tässä kovin paljoa. Osittain siksi että nämä ovat toisistaan erottamattomia. Esimerkiksi PZ Myers on tunnettu räväkästä kielenkäytöstä ja tämä voi johtua joko siitä että hän ajattelee ravistelevansa tällä keinoin taikauskoja ja tabuja vahvemmin.

Tai sitten hän on vain karkea suustaan. Tämä tuo mukanaan kaksi ongelmaa: Henkilökohtainen tyyli ja siihen vetoaminen on itse asiassa pohjimmiltaan ad hominem -strategia, jossa jonkun esittäjän habitus ratkaisee asian, eikä hänen argumenttiensa sisältö.

Näin ollen miellyttävää kieltä käyttävät persoonat saavat yliotetta ja kovempaan ja suorempaan kielenkäyttöön tottuneet rajataan ulos. Tätä kautta keskustelukenttä muuttuu sliipatummaksi, mutta sisältö menettää merkitystään. Toisaalta suuttuminen kertoo myös henkilökohtaisesta sitoumuksesta asiaan ; Vihan tunne tarkoittaa aina myös sitä että asialla on merkitystä henkilölle.

Tätä kautta se, että vihaiset sävyt kielletään on itse asiassa hieman sama asia kuin se, että vaiennetaan ne jotka ovat ahdistuneita tai peloissaan joistain asioista. Äksyjen sävyjen vuoksi kieltäminen on siis itse asiassa hieman sama, kuin jos kieltäisi niiden osallistumisen joiden emotionaalinen tarve asian käsittelyyn on kovin. Kaiken kaikkiaan ateistien militanteiksi kutsuminen ei tunnu kovin riittävältä. Se näyttää enemmän ad hominem -pilkkastrategialta jolla keskustelua siirretään asiasta henkilöihin.

Lisäksi on hyvä huomata, että vaikka uskovaiset saattavat käyttää tyylitasolla kaunista kieltä ilman kiroilua, he tekevät vakavia asiatason syytöksiä. Ateistit esitetään tavallisesti moraalittomina, nihilisteinä ja muutenkin yhteiskunnallisesti vaarallisina kammotuksina. Tälläisellä asenteella vihaisuuden ennustaminen on itseääntoteuttava ennustus. Minä olen metsä, joka huutaa siten miten sinne huudetaan. Ja pirun ylpeä tästä! P , provokaatio , retoriikka , trolli , väkivalta.

Salausten purkamisessa frekvenssianalyysi on tehokas työkalu. Syynä on se, että kielissä kirjaimet eivät ole yhtä yleisiä. Ja toisten kirjainten jälkeen ei ole aivan mitä tahansa kirjaimia. Toisin sanoen kielessä kirjaimet eivät ole toisistaan riippumattomia.

Näin tekstiin syntyy redundanssia, joka eroaa satunnaisuudesta. Näihin tarttumalla analyysissä voidaan päästä eteenpäin. Jokaisella kielellä on hieman omanlaisensa kirjainyleisyys, joten frekvenssianalyysi voi ilman muuta taustainformaatiota kertoa jopa sen, mitä kieltä jokin salakielinen viesti on. Viestin sisältöä voidaan tarkastella tietysti myös hajeen, entropian , kautta. Shannonin informaatioteoriassa tällä onkin suuri merkitys: Hän esittää että mitä suurempi entropia viestissä on, sitä satunnaisempi se on.

Ja sitä enemmän se sisältää järjestystä. Tämä järjestys taas on informaatiota. Frekvenssianalyysi perustuu tietoon kielestä ; Kielellä on havaittu olevan tiettyjä lainomaisuuksia. Salakielisen viestin purkamisessa "ilman avainta" tämä järjestys on kiinnostava löytää, koska se auttaa viestin purkamisessa. Esimerkiksi suomen kielessä Q on sanoissa hyvin harvinainen kirjain.

A on melko yleinen. Tästä saanee hyvän esimerkin siitä, mitä kävi kun pistin frekvenssianalyysin parista arpomastani bloggauksistani: Toinen esimerkki on otettu tekemällä sama isommasta otoksesta. Tässä erottelin isot ja pienet alkukirjaimet. Ja koska isot kirjaimet näyttivät vaakaviivalla, tein kolmannen käyrän, jossa isojen ja pienten kirjainten erot on tasattu: Isot kirjaimet saivat painokertoimen, jonka kautta isojen ja pienten kirjainten keskiarvo pysyy samana.

Näin sain aikaan näkyvän piikin, joka voi olla mielenkiintoinen. Näin ollen keltaisessa käyrässä on "isojen kirjainten määrä on yliedustunut" tunnetulla tavalla. Mutta samalla kirjainten esiintyvyysyleisyys tulee selvemmin esiin: Tämänkaltainen empiirinen tieto siitä, että eri merkit ovat tavallisempia auttaa viestien purkamisessa.

Voidaan nimittäin arvata että viestissäkin luultavasti on yleisemmin jotain merkkiä kuin jotain toista. Tätä voidaan kiertää monilla tavoilla salausjärjestelmissä. Itse asiassa hyvät salausmenetelmät pyrkivät tähän. Yksinkertaisia keinoja asiaan tunnetaan useitakin.

Esimerkiksi kuuluisa mutta selvittämättä jäänyt sarjamurhaaja "ZODIAC -killer" käytti salaamisessaan menetelmää joka vaikeutti frekvenssianalyysiä ; Yleisille kirjaimille oli useampia symboleja joita käytettiin kirjaimen yhteydessä satunnaisesti. Näin yleinen merkki en antanut itseään ilmi. Viesti selvisikin "osittain arvaamalla": Koodin purkanut ajatteli että sarjamurhaaja kirjoittaisi viesteihinsä usein lyhyehkön englannin kielen sanan "kill". Tämä viestin sisällön epäsatunnaisuus auttoi asiassa eteenpäin.

Tämä melko yksinkertainen esimerkki kertookin laajemmasta ilmiöstä: Tehokkaissa salausjärjestelmissäkin lopputuloksena on hajeen kasvua. Viestissä ei ole mitään arvattavaa säännönmukaisuutta joka tarjoaisi jonkun kikan johon koodinpurkaja voisi tarttua. Tämä on sinällään mielenkiintoinen yhteys, koska myös pakkausjärjestemissä syntyy suuri haje ; Syynä on se, että satunnaisuus tuottaa helposti sellaista jossa on "paljon rakennetta". Kun muistamme Shannonia, tämä voi tuntua ihmeelliseltä ; Satunnaisuushan kertoi juurikin informaation ja säännönmukaisuuksien puutteesta.

Kuitenkin salaviestissä tuntuu olevan "merkitys". Arkiajattelu ajaa tässä kohden siis harhaan. Sillä, mielenkiintoista kyllä, frekvenssianalyysi, jonka avulla saadaan kaivettua esiin vaikkapa salakielisenviestin merkitys, ei itse asiassa käsittele lainkaan merkitystä. Sen sijaan siinä katsotaan kielen rakennetta joka on induktiivisten tutkimusten avulla liitetty kieleen.

Tämä ei ole sinällään yllättävää, koska merkitys on pohjimmiltaan mielivaltainen sopimus. Eri kielissä sama asia sisältää erilaisia viittauksia. Periaatteessa joku voisi aloittaa uuden kielen jossa merkkiyhdistelmä "koira" merkitsisi samaa kuin sana "kissa" suomen kielessä.

On hyvä muistaa että me kaikki myös pakkaamme esimerkiksi zippaamalla vaikkapa pelejä tai sähköpostiviestejä. Pakkaaminen johtaa viestin entropiatason nousuun, säännönmukaisuushan lisäsi entropiaa. Näin saadaan syntymään mielenkiintoinen viittaus algoritmiseen kompleksisuuteen.

Tässä kohden mukaan voidaan ottaa myös Zipfin laki. Sekin on hieman frekvenssianalyysin kaltainen. Siinä jos jonkin merkkijonon sisältö otetaan käsittelyyn, ja esiintymien todennäköisyys laitetaan Zipfin kaavioon, on satunnainen tulos vaakasuora; Toisin sanoen yksittäiset merkit tai vaikkapa merkkiyhdistelmät ovat kaikki suunnilleen yhtä yleisiä.

Sen sijaan kielissä syntyy jonkinlainen laskeva käyrä, joka näyttää että merkit eivät ole satunnaisia. Tämän huomaa vaikkapa tekemällä yleisyyspainotuksen aineistolle, josta tein aikaisemmin frekvenssianalyysin: Kuten blogauksissani, on kielissä yleisemminkin tämäntapainen yleisyysjärjestys.

Tälläisen jakauman löytyminen vihjaa siis siitä, että niissä voisi ajatella olevan informaatiota, joka voi olla vaikkapa viesti. Tämä on empiirinen havainto kielistä. Sen keksi ensin Harvardin kielitieteilijä George Kingsley Zipf. Idea tiivistyy seuraavaan kaavaan: Zipfin mukaan luonnollisessa kielessä on käänteisesti verrannollinen lukuun n. Zipfin laki on empiirinen tulos, eikä teoreettinen malli. Se ei itse asiassa sano että kielessä olisi pakko olla tämänlainen rakenne.

Kielitieteellinen tutkimus vuodelta nimeltään "True reason for Zipf's law in language" esitti huomion, että yleisimmin analysoidut kielet, kuten englanti, ranska ja muut kielet noudattivat Zipfin jakaumaa. Sen sijaan huomattiin että kiinan kieli onkin tässä kohden poikkeus ; Kiinan kieli lakkasi noudattamasta Zipfin jakaumaa Qin -dynastian jälkeen.

Syyksi tutkimus esitti sen, että uusien kiinan sanamerkkien luominen ja merkistön satunnainen muuttuminen on hitaampaa. Näin ollen kielen satunnaismuutokset johtaisivat Zipfin lain syntymiseen. Tämä onkin hyvin mielenkiintoinen huomio, sillä tiedetään että Zipfin laki tosiaankin liittyy muuhunkin, kuin kieleen ; Esimerkiksi kaaosteoriassa on huomattu että esimerkiksi iteratiivisissa järjestelmissä zipfin jakaumia syntyy; Kun järjestelmän lopputulos on "seuraavan kierroksen alku", syntyy juuri tämänlaisia rakenteita.

Näin ollen jakauma on myös itseorganisaatioon kuuluva rakenne. Tästä päästään esimerkiksi kieleen: Intelligent Designin kannattaja ja YEC - Kreationisti Salvador Cordova innostui löydöstä , koska ei muistanut tätä rakenteen synnyn osuutta asiaan. Salvador Cordovan harmiksi tämäkin on itse asiassa malliesimerkki siitä, miten viestien tunnistaminen muusta ei suinkaan perustu minkäänlaiseen lainomaisuuksien ja satunnaisuuden eliminointiin. Toki esimerkiksi GMT1 -havainnon säännönmuaksiuus tulkittiin säännönmukaisuutensa vuoksi viestiksi, ja tästä tulkinnasta luovuttiin koska havaittiin että rytmisesto toimivat pulsarit olivat niiden lähde, eikä mikään avaruussivilisaatio.

Mutta tämä on "systemaattisen virheen" karsimista. Itse tunnistus siis perustuukin täysin tiettyyn positiiviseen rakenteeseen, ei eliminointiin.

Eliminointi on varmistamiseen liittyvä huolellisuuskysymys. Ei gravitonienkaan metsästys perustu kaikkien värähtelyjen eliminointiin, vaikka hiukkaskiihdyttimen rakentamisen ja kalibroinnin kohdalla onkin korostettu sitä, miten muut vaikutukset, kuten vaikkapa junien aikaansaama värinä, saadaan minimoitua ja huomioitua.

Itse asiassa kielellä on kompleksisuuden ja lainomaisuuden lisäksi yksi hyvin tärkeä rakenne. Se on "ennustettavan pätkän pituus". Laurance Doyle, joka on SETI -tutkija on esimerkiksi tuttu niille, joita kiinnostaa ikään kuin ääntelyn lauserakenne.

Hän nimittäin auttoi todistamaan sen, että delfiinit kommunikoivat keskenään. Hän havaitsi että delfiinit ymmärtävät "5 sanan" kokonaisuuksia, lauseita, kun taas ihmisten kirjakielissä on sanan mittaisia lauseita. Tämä tuo esiin uuden tarkastelutason ; Tässä ideana on nimittäin se, että siinä missä frekvenssianalyysi tai Zipfin lain hakeminen laskee koko merkkijonon jakaumaa, voidaan asiaa tarkastella eri mittaisina pätkinä.

Jokin viesti voi olla melkoisen ennustettava vaikkapa 5 merkin pätkissä, mutta pidemmät osat ovat toisistaan riippumattomia. Jos tilastollisesti voidaan arvata mikä sana on viiden merkin jälkeen, mutta jos ei ole mitenkään ennustettavissa mikä sana toistuu jotain kuuden äänteen jakson jälkeen, se viittaa siihen että vastaanottajan ei tarvitse käsitellä viittä merkkiä pidempiä yhteyksiä. Ajatus voi olla hankalasti hahmotettava, mutta se muuttuu kenties ymmärrettäväksi jos huomataan että pelkkää pakattavuutta ja kompleksisuutta katsoessa katsotaan koko merkkijonon kokonaisuustarkastelua, kun taas tässä kohden tarkastellaan "viestin ennustettavuutta" eri mittaisissa pätkissä ja katsotaan minkälaisia eroja näissä "tarkastelun mitoissa" syntyy keskenään.

Hän on lakannut toimimasta itsenäisenä, luovana, ajattelevana yksilönä. Varhaisessa kreikkalaisessa filosofiassa hyveellisyys liitettiin usein tietoihin ; Ajateltiin että jos ihminen tietää hyvän ja pahan eron, hän valitsee automaattiesti hyvän.

Tätä kautta pahanteko muuttuu erehdykseksi, hairahdukseksi. Tai sitten pahuus oli sitä että toimittiin "hyvässä uskossa" ja seuraukset olivat erilaisia kuin oli odotettu. Kristillinen maailma kannatti perisyntiä tätä enemmän. Näin korostui se, että ihmisen täytyy alistua ja olla kuuliainen.

Koska ihminen oli pohjimmiltaan paha, hän tarvitsi Jumalallisuutta ja uskonnon kontrollia ollakseen hyvä. Tämä onkin euroopan esimodernille ajalle tyypillinen ajattelutapa - joka on jossain paikoin vieläkin mukana.

Esimerkiksi kun katsoo sitä, miten kristityt loukkaantuvat jos bussimainos sanoo että ateistikin voi olla hyvä on selvää mistä perinteestä argumentaatiot ovat nousseet käyttöön.

Myers muistuttaa, miten tämänlainen raivostuminen liittyy ateismin kohdalla nykyään lähes kaikkeen T -paidoista siihen mitä sanotaan kuolinvuoteella. Esimodernissa asenteessa on ikään kuin järjestys, joka pitää huolen ja jolle on oltava kuuliainen.

Valistushenkisyys taas sotii tätä vastaan Valistuksessa - ja modernismissa - palattiinkin siksi itse asiassa "jo muinaiset kreikkalaiset" -ajatteluun. Valistus korosti auktoriteetin tottelemisen sijasta yksilön omaa harkintaa ja vapautta. Piti uskaltaa ajatella itse. Nykyään valistuksellisia sävyjä löytää kaikkialta. Skeptikon voi olla vaikeaa huomata tätä. Sillä hän helposti huomaa samanlaisuutta esimodernin ajattelun kanssa.

Molemmissa on taikauskoa, joten asia voi tuntua vanhanaikaiselta ja esimodernilta. Kuitenkin siinä missä esimodernisti sanoo että hänellä on absoluuttinen, ikuinen ja muuttumaton sekä täysin varma totuus, sanoo postmodernisti tietorelativist, että hänellä on oikeus mielipiteeseensä, koska hänellä on ikuinen ja muuttumaton subjektiivinen totuus.

Henki on vahvasti esimodernista "yleisistä kahleista" yksityiseen. Tässä mielessä pseudotieteilijät ja jopa totuusrelativistit ovat hyvinkin valistushenkisen argumentaation läpitunkemia. Heidän argumentaatiossaan systeemi ja järjestelmä ovat vastustettavia tai vähintään epäilyttäviä. Toki mielikuva valistuksesta voi liittyä leimallisesti skeptikoihin. Ja tämä liitos nähdään usein positiivisessa valossa. Mutta pseudotieteistä on itse asiassa hankalahkoa löytää puhtaasti esimodernia argumentaatiota - paitsi moraalikysymyksien ja heidän vastustamiensa maailmankuvien kohtelun kohdalla.

Suosiossa on enemmänkin postmodernismin sävyttämä relativistinen näkemys, jossa totuuskin on kadonnut ja tilalla on vain yksilön vapaus, yksilön maailmankuva ja yksilön oikeus pitää mielipiteensä. Siksi esimerkiksi pseudotieteilijöille tyypillinen "sorretun ja väheksytyn toisinajattelijan leima" syntyy tätä kautta muutakin arvoa kuin pelkkä yksilön ylpeys.

Esimerkiksi Marko Hamilo ei turhaan muistuttele pseudotieteilijöiden auktoriteettivihasta. Tämä on hyvin samanlaista kuin valistuksen ajan suhtautuminen kirkkoon tai muuhun tiedon auktoriteettiin. Valistushenki on siis itse asiassa varsin hyvin hallussa vaikkapa vaihtoehtohoitajilla.

Valistushengessä itse asiassa on jotain, joka vetoaa vahvasti kaikkiin. Siinä missä esimodernismi korosti auktoriteetin - Jumalan, Kuninkaan ja muiden vastaavien - erehtymättömyyttä, valistus nosti esiin yksilön luottamuksen omaan erehtymättömyyteen. Modernismi voimisti näitä virtauksia. Tätä kautta nykyaikana salaliittoteoreetikot luottavat että heidän näkemänsä yhteydet ovat tosia.

Oma näkemys ja oma ajattelu nostavat oman egon ja erehtymättömyyden keskiöön. Tälläinen hivelee egoa jollain sellaisella tasolla jota oikein mikään muu ei. Ihmisen erehtymättömyys tarkoittaa sitä että hänestä tulee oma Jumalansa. Tätä kautta on ymmärrettävää miksi esimerkiksi Plantingan tae -ajattelu on noussut suosioon uskovaisen kansankin keskuudessa nykyään.

Ajatusradat ovat akateemisia ja sellaisia jotka eivät yleensä jaksa kiinnostaa terveitä ihmisiä. Mutta se pitää mukanaan lupauksen siitä ihanasta erehtymättömyydestä joka hioo egoa. Siinä on myös vahva valtapelin maku, kun "väärän mielipiteen" tyypit ei saa pitää ajattelunvapauttaan. Nykytiede kuitenkin tietää sen verran, että ihmisen ajattelu on itse asiassa varsin huonoa. Assimilaatio on automaatio, eli ihmisten ennakkokäsitykset ohjaavat ajattelua. Moni ihminen ajattelee että he ovat loogisia.

Heistä looginen ajattelu on jotain, joka on sitä että osataan läpikäydä vaikeampia kiemuroita. He ajattelevat että yksinkertainen ja lyhyt argumentti joka vakuuttaa on looginen. Ja looginen on sitten likimain sama kuin tieteellinen. Valtaosa argumentaatiovirheistä listauksina ovat itse asiassa tarpeen juuri siksi, että ihmiset pitävät niitä luotettavina ja loogisina, vaikka ne ovatkin itse asiassa jotain aivan muuta. Karkeasti sanoen ihmiset sekoittavat helposti pelkän "koska" -sanan käytön perusteluun ; Esimerkiksi ad hominem on "Ei pidä uskoa koska hän edustaa maailmankuvaa josta emme pidä.

Natsikortin käyttö ja sen suosio näyttää että tämänlainen negatiivinen assosiaatio toimii liiankin tehokkaasti. Tämän vuoksi valistuksen henki johtaa egoiluun ja omien ennakkoluulojen korostamiseen. Vaikka yksilönkorostus ja ryhmä ovatkin usein "vastakkaisina puolina" esitetty, tästä yksilöllisyydestä syntyy kuitenkin hieman paradoksaalisesti myös korostunutta heimohenkeä.

Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että on pseudoskeptikkoja. Heillä on tietona että horoskoopit ovat roskaa. Toki he ovat tässä oikeassa, mutta he eivät ole suinkaan päätelleet näitä asioita.

He vain puolustavat jotain kantaa, jonka imago on tietty. Näin ei ole tavatonta törmätä evolutionistiin, joka toistaa yleisiä virhekäsityksiä evoluutiosta. Tätä kautta kreationistit ja evolutionistit voivat olla yksimielisiä evoluutiosta. Mutta oikea evoluutioteoria on silti muuta kuin tämä virhekäsitys.

Pseudoskeptikko -evolutionisti ei osaa keskustella evoluutioteoriasta, koska hän ei välitä tiedosta vaan siihen liittyvistä asioista ja arvostuksista. Tämän vuoksi skeptismiä pitääkin koristaa aimo annoksella psykologiaa.

Se tarkoittaa sitä, että tehdään "Käänteiset Plantingat". Eli keskitytään siihen miten ihmisten kognitiiviset prosessit itse asiassa ns. Ei korosteta "perimmäistä erehtymättömyyttä", vaan muistutetaan siitä että monesti ihmien liioittelee omaa ymmärrystään.

Research Digestissä olikin esitelty tutkimus, joka keskittyy miettimään juuri tätä asiaa. Pelkkä faktojen esittäminen ei toimi, koska se johtaa ihmiset väärille teille. Asia on hyvin vakava, koska ihmisillä on kyky nähdä yhteys.

Itse asiassa jos emme ole varovaisia ja käytä tieteellistä todennäköisyysanalyysiä, voimme jopa luulla että A aikaansaa B: On merkityksellistä kiinnittää huomioita myös psykologisiin piirteisiin. Tätä kautta saadaan tietysti sellainen vaihtoehto, joka ei vaadi oman ajattelun hylkäämistä ja sen ulkoistamista. Sehän on jonkun toisen erehtymättömyyteen nojaamista. Tämän tahon erehtymättömyys taas on epäuskottava vaihtoehtona. Jos ihminen väittää että Jumala on erehtymätön, voi ihminen erehtyä tässäkin kohden.

Tässä pohjimmiltaan luotetaan lausunnon antavan ihmisen arvioon. Jos Jumala on erehtymätön, ihminen joutuu kuitenkin arvioimaan sen, miten hän voi tietää tämän tai päinvastaisen. Samoin kuin jos joku väittää että Raamattu on Jumalan henkeyttämä, on ihmisen arvio se, että 1 uskoo tämän lausunnon todeksi 2 uskoo että henkeytys on erehtymättömän hyvän hengen eikä ovelan pahiksen tuotantoa ja lupailuja. Lammasmaisen seuraamisen ja ylpeilevän itsekorostuksen lisäksi on kuitenkin vaihtoehto.

Sen ainut huono puoli on se, että se ei lupaa mitään kovin mukavaa. Muille näkemyksille on helpompi rakentaa myyvä mainoskampanja. Tässä kohden tilanne vertautuu "käärmeöljybisnekseen", jossa humpuukituotteet myyvät itseään epäuskottavin mutta mahtavin lupauksin. Ihmelääke tunnetusti auttaa kaikkeen. Toki psykologian käytössä on muistettava se, että sitä käytetään.

Ihmiset käyttävät psykologianmakuisia argumentteja varsin kyseenalaisesti. Psykologia on ikään kuin väline ohittaa toisen argumentit ja vedota siihen minkälaisia diagnooseja jostain mielipiteestä saadaan. Näin ateisti voidaan nähdä masentuneena ja onnettomana, joka torjutaan omasta mielestä uskontokritiikin voimalla. Näin ateisti levittää kurjuuttaan. Uskontopuoleen taas voidaan liittää intressi joka tulee ideologiasta.

Uskonto lupaa paljon, joten uskovaisten into voi johtua tämän kaiken ylihienon menettämisen pelosta. Tällöin ei puhuta asiasta, vaan ihmisestä. Tässä psykologia on lyömäkirves, ei jokin joka pakottaa itseä ja omalla puolella olevia ottamaan huomioon oman erehtyväisyyden. Tämä psykologisointikin on nimen omaan valistushengistä egoilua. Ratkaisu onkin psykologian ja logiikan sijasta se, miten näitä molempia käytetään.

Psykologisoinnissa on mukana lisävaikeutena se, että sitäkin käytetään paljon oman erehtymättömyyden pönkkänä ; Tällöin sillä korostetaan sitä, miten vastustajat ovat vääristyneet. Tällöin vastapuoli näyttäytyy harhaisena ja itse ollaan ikään kuin erehtymättömässä selkeydessä jossa muiden harhojen läpi nähdään.

Tässä mielessä psykologiaa käytetäänkin yllättävän paljon. Sillä pönkitetään kaikkivaltijan tutkijan ongelmaa pysyväksi asiantilaksi. On siis hyvä ottaa huomioon että psykologia tarjoaa hyvin tehokkaan keinon parantaa skeptikoiden toimintaa. Se on olennainen, koska pelkkä valistushenkinen faktojen luettelu ei toimi. Eikä näkemysero ole usein edes maailmankuvassa ; Kaikki ovat enemmän tai vähemmän valistusmiehiä, argumentaatioidenvalintatasolla vähintään.

Psykologiaa olisi kuitenkin käytettävä oikein, mikä on vaikeaa koska olemme kaikki niin erityisen teräviä ja selvänäköisiä ja muutenkin fiksuja filmaattisia ja ylen tärkeitä.

Tämän korostuttua ihmiselle käy helposti niin, että "oikea mielipide" nousee keskiöön. Sitten ihmisille aletaan opettamaan mitä mieltä olla sen sijaan että heille opeteltaisiin miten ajatella. Ray Comfortin banaanivertaus on hyvin laajasti levinnyt kristillinen argumentti, se on niin käytetty, että se on saanut jopa lempinimen skeptikkopiireissä, "argumentum ad bananum".

Se on ikään kuin laulun "Kuinka saisin rikki kookospähkinän" negaatio. Eli hedelmän ihanuuden kehumista: Comfort kehuu banaanin loistavia ominaisuuksia. Banaani sopii kokonsa puolesta ihmisten käteen ja sen saa avattua kätevästi. Myös sen väritys kertoo tuoreudesta. Valtaosa Comfortin mainitsemista ominaisuuksista kertovatkin siitä miten banaani on älykkäästi suunniteltu ihmisille. Älykäs taho tässä kohden vain onkin ihminen. Banaani on luonnossa ollut eri kokoinen ja muutenkin hyvin erilaatuinen katso kuvat!

Banaanin ihmeet ovat jalostuksen ansiosta. Tämänlaiset jalostuskokemukset tuntuvat tietysti valloittavilta.

Jalostuksella saadaan isoja aikaan. Se on kuitenkin hyvin mutkikas ilmiö, ja jalostuksen tehot otetaan helposti "lopullisina voittoina". Tästä malliesimerkkinä voisi olla mustaruosteen ja vehnän suhde. Mustaruoste on vaivannut vehnää aina. Vehnällä olikin siltä suojaavaa geenistöä, Sr2 -kompleksi. Kyseessä oli malliversio varustekilpailusta ; Vehnälle syntyi ominaisuuksia jotka suojasivat mustaruosteelta ja mustaruosteelle kehittyi ominaisuuksia jotka kiersivät näitä.

Sitten huomattiin rukiista peräisin oleva Sr31 -kompleksi. Kun se liitettiin vehnään saatiin mustaruosteelle täysin kestävä lajike. Tähän nähden asian voisi nähdä jalostusteknisenä voittona. Kehitysmaat saavat taudinkestävää satoa, joten tälläinen keksintö taatusti parantaa myös ihmisoikeuksia.

Ongelmana oli se, että riittävä suoja nähtiin myös ikuisena. Vehnän vanha Sr2 -kompleksi rapistui koska siihen ei kiinnitetty huomiota, Sr31 -kompleksi oli ratkaiseva. UG99 -nimen saanut uusi mustaruosteen versio syntyi Se kiersi Sr31 -kompleksin tuoman suojan.

Koska valtaosa vehnästä oli suojattu juuri tällä samalla versiolla, pääsi tauti tietysti leviämään vaivatta. Oli ilmiselvää että tämä tuotti isoja ongelmia. Tämä muistuttaa siitä, että epidemioiden kohdalla variaatio on itsessään merkittävä asia ; Jos olisi ollut vain saarekkeita, joissa on tiettyä suojageeniä, tauti voisi velloa näissä.

Mutta jos lähellä ei olisi ollut muita, olisi tässä tavallaan "karanteenialue", jonka yli tauti ei leviäisi yhtä helposti. Tätä kautta tuhojen laajuus pienenisi, ja leviäminenkin hidastuisi jos ei täysin estyisikään.

Tässä kohden muistuttaa, että kloonaaminen olisi hyvä tapa levittää geenejä. Siinä missä esimerkiksi ihmisen perimän kohdalla lapset ovat vain puolet vanhemmistaan, on klooni täysin identtinen. Tälläinen leviäminen on tietysti tehokasta, jos ajatellaan kelpoisuutta omien geenien lisääntymisen kautta kuten evolutiivisesti katsoen pitäisikin.

Klooni on omien geenien monistamisen kannalta tuplasti tehokkaampi kuin "nykyinen lapsentekotapa". Kloonien kohdalla ongelmana on kuitenkin se, että jos kloonit leviävät, käy helposti niin että syntyy tiivis ja iso määrä klooneja jotka jokin tauti sitten "pyyhkii ylitse".

Tuhoisa epidemia on klooniyhteisössä helpommin syntyvä asia. Isoin asia tässä liittyy kuitenkin juuri jalostuspolitiikan tiettyyn lyhytjänteisyyteen. Jalostajien luulisi käsittävän että ihmiset eivät pysäytä evoluutiota, vaan pyrkivät kontrolloimaan sitä.

Mutta onhan lääketieteenkin kanssa ongelmana ollut se, että annetaan liikaa antibioottikuureja, ja tätä kautta on syntynyt oivat tilanteet sille, että on syntynyt antibioottiresistenttejä bakteerikantoja.

Ongelma onkin itse asiassa täsmälleen sama. Comfort , epidemia , evoluutio , hyväntekeväisyys , Intelligent Design , jalostus , jalostussuunnittelu , Jumalatodistus , kloonaaminen , kreationismi , maatalous , valokuvaus , variaatio. Teemat kappaleissa ovat rakkaudessa epäonnistumisessa ja onnistumisessa. Joka toinen kappale on jonkinlainen hilpeä ralli, jossa juhlitaan erosta ylipääsemistä tai valitetaan siitä miten tästä ei tule mitään. Levyn tarkoitus lienee olla sitä perus ruikutusmusiikkia, joka antaa rekkamiehille ja muille miehisille miehille luvan kanavoidan tunteitaan joita he eivät muutoin näytä.

Levyn "nimibiisissä" - jonka sanat lukutaitoinen voi tavata internetissä - on vahva teema. Sen alkuosa voidaan nähdä toiveena, jossa aluksi toivotaan muun muassa että "I hope you never lose your sense of wonder. Kappale on kaiken kaikkiaan hyvin siirappinen. Toinen levyltä tähän nostettava kappale on "Why they call if falling" -jonka lyriikat ovat myös vuotaneet internetin puolelle- joka kertoo rakkauden tunnemaailmasta.

Kappaleessa ihmetellään että vaikka rakastumiseen liittyy verbi "pudota" fall on se tunteena kuitenkin enemmänkin leijumista. Ja rekkamies tirauttaa kyyneleen ja selittää sen silmään lentäneellä ötökällä. Tämäkin kappale on hyvin siirappinen. Tässä on hyvä huomata, että rakkaudessa on mukana voimakas sitoutumisen teema. Sitoutumatta jättäneet voivat joskus jopa tietää parisuhteen arvon, koska pelkäävät sen menettämistä niin kovin että jättävät yrittämättä. Useinhan Nietzscheen liitetään kovia arvoja.

Yli -ihmisen riskinotto ja taistelu nähdään kovien arvojen ajamisena. Kuitenkin Nietzsche voidaan nähdä nimen omaan sentimentalismin aatemiehenä. Nietzschen kannalta on tärkeä huomata hänen suhteensa Schopenhaueriin. Schopenhauerhan oli äksy murjottaja, jonka teemana oli vaikeuksien välttäminen. Tuska oli ikävää ja siksi luopuminen ja askeesi näyttivät tärkeiltä.

Gay homo seksi bdsm forum

Seksiseuraa porista finland homo teen porn

: Seksi vaatteet homo flash sex games

Seksi vaatteet homo flash sex games Karvaisia kaluja homo takaapäin seksi
Hot xxx a-katsastus raahe homo Thaihieronta lahti homoseksuaaliseen vittua tarjolla
ILMAISET SEKSIVIDEO GAY SUIHINOTTO TEKNIIKKA Horny aisuri gay
HOMO PARAS ORGASMI PROSTATA HIERONTA 112
S24 TREFFIT HOMOSEKSUAALISEEN ILMAISTA SEKSI VIDEOITA 969

Seksi vaatteet homo flash sex games

Vika on kulttuurisessa katsomistavassa jossa uskonnon positiiviset vapaudet asetetaan perusarvoksi ja tässä sivussa negatiiviset vapaudet ovat arvottomia. Tässä kohden negatiivinen vapaus nähdään sensuurina joka taas nähdään vainon synonyyminä. Näin ollen uskonnolliseen toimintaan osallistuttaminen on "päivän sana" ; Olipa kysymys sitten ympärileikkauksesta suvivirren pakkolaulantaan, ne nähdään kulttuurin unohtamisena, perinteiden halveksuntana ja arvostuksen puutteena.

Sama asenne on molempiin reagoinnin takana. Tämä vahvistuu tietysti siitä että islam ja kristinuskokaan ei ole niin yksiselitteinen monoliitti kuin voisi uskoa ; Kun uusateisti tai musliminainen viittaa johonkin piirteeseen, tämä ongelma helposti marginalisoidaan. Tällöin korostuu uskonnonvapaus ja se, että kaikki eivät ole tuollaisia ja että monet toimivat asiallisesti ; Asialliset muslimit ja kristityt ottavat asian vain uskontoonsa eivätkä korjaa asiaa.

Ongelmat ovat kuitenkin aktuaalisia. Passiivis-aggressiivinen ja maineeltaan aggressiivinen aktiivinen Ongelmana on tietysti se, että kulttuurimme näkee van yhdenlaisen liberalismin, ns. Passiivinen liberalismi tarkoittaa sitä, että ei oteta kantaa suuntaan eikä toiseen. Käytännössä passiivinen liberalismi ajautuu vääjäämättä ristiriitoihin. Se perustuu arvoneutraaliuteen joka johtaa nihilismiin ; Irrelevantiksi toistuvasti hokemani  suvaitsemattomuuden suvaitseminen onkin toteutuneen passiivisen liberalismin perusmuoto.

Ja toisaalta esimerkiksi PerusSuomalainen kielenkäyttö on värittynyt kohtelemaan liberalismia niin että esille nousee vain passiivinen liberalismi. Heistä tilanne on se, että jos olet liberaali, sinun on sorruttava suvaitsemattomuuden suvaitsemisen paradoksiin ja siksi siedettävä myös heitä. On toki totta että passivinen liberalismi johtaa Niiniluodon esittämään relativismin paradoksiin ; Jos relativistille sanoo että "minun maailmassa ei tarvitse välittää relativismista", se pakottaisi ohittamaan kaikki relativistiset argumentaatiot.

Samoin on selvää että tässä muodossa liberalismi johtaa anarkiaan joka on pohjimmiltaan vahvimman valtaa. Ensin maailmasta tehdään passiivisen liberalismin mukainen tila, jonka jälkeen seuraa rajoitteiden poistuminen jonka jälkeen aggressiivisilla näkemyksillä on etulyöntiasema. Näin ollen vaikka islamilaisessa maailmassa homoseksuaalit eivät hengissä pysyisikään homoseksuaalien maailma on Hirvisaaren omassa todellisuudessa askel kohti "islamofasismia".

Tämä on kuitenkin irrelevanttia koska valideimmat liberalismin muodot perustuvat aktiiviseen liberalismiin. Aktiivisessa liberalismissa ei siedetä epäsymmetriaa ; Siinä ei voi toteutua tila jossa moraalittomaksi herjattu homo suvaitsisi herjaajiaan, mutta ei samalla edellytettäisi herjaajilta homon suvaitsemista. Aktiivinen liberaali ei siis näe maailmaa "passiivisen liberalismin tapaan" modulaarisena kokonaisuutena, jossa elettäisiin fragmentaarisissa heimoissa vaan se ymmärtää että kaikilla osapuolilla on näin valta sanoa oma näkemyksensä, ja kaikki manipuloiva höpinä toisten mielipiteiden suvaitsemisesta voidaan heittää mäkeen.

Tässä maailmassa homoseksuaalien oikeuksista ei johda slippery slopea islamilaiseen maailmaan. Kreationistit ja islamofasistit Itse asiassa kreationistit ovat vallan voimakkaita tässä esitetyn virheellisen ajattelun edustajia. Heidän tärkein vallankäyttöpyrintöstrategiansa on edustaa liberaalisti positiivista uskonnonvapautta. He vaativat suvaitsevaisuutta sortajiksi määrittelemiltään evoluutikoilta.

Ja tekevät sen sellaisessa omituisessa tavassa jossa pelkkä tiedeyhteisön erimielisyys tarkoittaa samaa kuin vaino. Ja jos et ole heidän kanssaan samaa mieltä, et ole vapauden ystävä.

On selvää että tämä käyttää hyvin monisyisesti juuri tämän blogauksen ydinteemoja "vapauden määrittelemistä pelkäksi positiiviseksi vapaudeksi" ja "liberalismin määrittelemistä pelkästään passiiviseksi liberalismiksi". Tämä strategia on tietysti järkevä koska kreationismi on aggressiivinen suuntaus. Sen toimintaperiaate jossa liberalismin ja vapauden uudelleenmäärittely johtaa perverssiin versioon vääristyneeseen "avoimeen keskusteluun" perustuu juuri siihen että arvoneutraali yhteisö antaa eniten ekstrapotkua nimenomaan aggressiiviselle ja dogmaattiselle huutajalle.

Jos ja vain jos sekä vapaus että liberalismi ovat määritellyt tällä kreationistien retoriikan vaatimalla omintakeisella ja virheellisellä tavalla. Positiivisena asiana on se, että yrityksistä huolimatta kreationismi on jäänyt yllättävän marginaaliseksi. Toisin sanoen yhteiskuntamme ei sovella sen määrittelemää liberaaliutta ja vapautta.

Se on kuitenkin samanaikaisesti sen verran vaikutusvaltainen, että sen se näyttää myös sen, että sen arvopohja on kuitenkin jossain määrin yhteiskunnassamme yleisempi. Mutta vain marginaalisesti ja osaltaan aiheellinen. Tallensin myös koneelleni kuvan Karvisesta natsien hakaristilippu taustallaan. Esko Valtaoja oli puolustautunut uskovaisien kiukkua vastaan. Tämänlaatuinen agnostismi on kiinnostava. Minullakin on teoriassa takaportti auki siltä varalta että Jeesus haluaa sitä kautta tuupata sisälleni.

Ja jos häntä ei huvita, niin en suutu. Ja pidän sitten vain mieleni siveänä kaiken maailman delegaatioilta ja muilta tämänlaisten takaporttien talonmiehiltä. Agnostikon hautajaisiin liittyy kuitenkin erikoinen ajatuspähkinä.

Se on vähän kuin vanha ajatus siitä että kun ateisti on arkkuun puettuna niin hän on "parhaat päällä mutta ei minnekään menossa. Sellainen jonka demonstrointiin voidaan käyttää fysiikkaa. Kvanttifysiikassa tunnetaan ajatuskoe Schrödingerin kissasta. Siinä kissa laitetaan laatikkoon ja sitten arvaillaan onko se elossa vai kuollut. Samoin agnostikon hautajaisissa voidaan ajatella että siinä on tyyppi laitettu samanlaiseen Schrödingerin laatikkoon ja sitten arvaillaan onko hän paratiisissa vai ei.

Ja kuten kvanttifysiikka opettaa, agnostikko on samanaikaisesti äärettömän aikaa elossa että kuollut lopullisesti. Toki on syytä olla varovainen jos näitä Schrödingereitä lähtee kokeilemaan käytännössä. Sillä viime aikoina on uutisoitu Bart -kissan seikkailusta.

Bart oli jäänyt auton alle ja haudattu. Ja tämän jälkeen tämä oli kaivautunut ulos haudastaan, josta hän oli noussut 5 päivän kuluttua. Mikä tehnee hänestä kissojen vapahtajan. Ja voimme huomata miten Jeesus oli kuitenkin Bartia mahtavampi ; Hänellä vastaavaan ihmetekoon kuluu 2 päivää vähemmän aikaa kuin kissalla!

Joka tapauksessa Bart antaa toivoa kaikille meille jotka joudumme joskus Schrödingerin laatikkoon. Se on todellakin laatikko jossa on takaportti auki. Lähettänyt Tuomo "Squirrel" Hämäläinen klo Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu.