Homoseksuaaliset Kokoukset

Pari etsii miestä isoäiti homoseksuaaliseen sex

Kuinka pahasti täytyy lapselle käydä, jotta kukaan viranomainen tekee mitään? Onko kellään vastaavaa tilannetta ollut ja kuinka tässä tulee toimia? Vai onko ainoa vaihtoehto luovuttaa koska omakaan psyyke ei enää jaksa. Olen vuotias nainen ja olen alkanut kyseenalaistamaan omaa seksuaalisuuttani viime aikoina.

En ole koskaan ihastunut kehenkään, vaikka olenkin seurustellut kerran miehen kanssa olimme yhdessä peräti 6 vuotta. Koko seurustelun ajan tunsin oloni epämukavaksi ja ahdistuneeksi, vaikka pidinkin hänestä henkilönä.

Pelkkä intiimin yhdessäolon ajattelukin hänen kanssaan sai niskakarvani pystyyn ja erottuamme en pysty edes kuvittelemaankaan olevani miehen kanssa uudelleen. Olen huomannut katsovani tai kiinnittäväni huomiota toisiin naisiin ollessani ulkona, mutten koe varsinaista seksuaalista vetoa. En tosin tiedä johtuisiko tämä siitä että olen hyvin jyrkästi kieltänyt olevani kiinnostunut naisista aina siitä lähtien, kun kaverini ala-asteella levittivät ilkeitä juoruja väittivät minun olevan lesbo ja hylkäsivät minut täysin ja siitä tullut jonkinlainen negatiivinen ajatus.

Jos kuvittelen parisuhdetta ja vaikka asumista saman katon alla naisen kanssa en koe oloani ollenkaan ahdistuneeksi, toisinkuin jos kuvittelisin saman tilanteen miehen kanssa. En osaakkaan sanoa mitä olen. Haluaisin kuitenkin parisuhteen ja jakaa elämäni jonkun kanssa.

Löytää sen onnen arkeen, mistä monet puhuvat. Onko minulla jotain lukkoja, jotka pitäisi käsitellä, että minulle selkiytyisi kenestä olen oikeasti kiinnostunut Lue vastaus. Huomaan, että monia askarruttaa samat kysymykset kuin itseäni, mutta en silti löydä vastauksia siihen mikä omassa sisimmässäni kalvaa. Olen 17 vuotias, ja pian ikää tulee täyteen 18 syksyllä. Kertaakaan en ole ihastunut ihmiseen. Vastakkaiseen tai samaan sukupuoleen, vaikka pidänkin ajatusta kiehtovana.

Minuun on monesti ihastuttu, mutta olen kieltäytynyt. Se on vaikuttanut ihmissuhteeseen ja minun on ollut sen jälkeen vaikea lähestyä tätä ihmistä. Se tuntuu henkisesti liian raskaalta.

Olen tuntenut erään naisen 11 vuotiaasta asti. Luokittelisin hänet parhaaksi ystäväkseni. Hän on vahva, kovamielinen mutta leikkisä persoona. Hän on nyt 28 vuotias. Hänellä on ollut elämässään vain yksi parisuhde ja usein hän puhuu nuorista ihmisistä jotka häneen ihastuvat synkeässä valossa. Monet hänen ystävänsä ovat rakastuneet häneen hetkellisesti, ystävyyden kasvaessa. Tunne on itselleni outo. Pari vuotta sitten teini ikäni aluilla aloin tuntemaan omituista kevyttä tunnetta aina kun vietin hänen seurassaan aikaa.

Ja se on jatkunut sen jälkeen. Olemme päivittäin tekemisissä, ja huomaan olevani onnellinen hänen seurassansa. Ja välillä minusta tuntuu, että hän minun.

Mutta samalla, tuntuu rankalta vaivata sydäntäni sillä ajatuksella. En osaa päästää irti. Koska en usko, että pystyisin koskaan löytämään mitään yhtä rakasta ja tärkeää. Olen aina ollut huono ystävystymään. Eikä minulla ole muita sydänystäviä, joihin pystyisin tukeutumaan jokaisessa vartalon ongelmassani tai henkisessä. Kuitenkaan, en voisi kuvitella harrastavani seksiä hänen kanssaan. Mutta miehet, herättävät minussa suuren ahdistuksen jota en pysty karistamaan kannoiltani.

En tiedä mitä teen. Elän itseni kanssa ristiriidassa. Olen vuotias nainen, joka ei ole ikinä virallisesti seurustellut tai ollut fyysisessä suhteessa kenenkään kanssa. Ylipäätään olen seksuaalisuuteni suhteen "myöhäisherännäinen", seurustelun aloittaminen tuntui minusta yli kaksikymppiseksi vieraalta ajatukselta.

Olen kuitenkin kokenut romanttisia ihastuksen tunteita lapsuudesta lähtien, ja nyttemmin olen tuntenut myös yhä voimakkaampaa seksuaalista vetovoimaa tiettyjä ihmisiä kohtaan. Ongelmani on se, että en koe olevani täysin hetero. Nuorempana ajattelin, että olen varmaan aseksuaali vaikken tuota nimitystä silloin tiennytkään , koska en kokenut poikia kohtaan suurempaa kiinnostusta kuin tyttöjä kohtaan.

Pitkään odotin, että tunteeni vastakkaista sukupuolta kohtaan vahvistuisivat, ja saisin "varmistuksen" heteroudestani. Ja koska en tällaista vahvistusta saanut, aloin myös odottaa "varmistusta" sille, että olen lesbo. Minulla on ollut lapsesta asti vahva sosiaalinen heteron identiteetti: Kuitenkin on tuntunut hankalalta ottaa konkreettista askelta seurustelun suhteen. Häiritsevintä tässä asetelmassa on se, miten itse sopisin yhtälöön kummankaan sukupuolen kanssa.

Olen aina ollut keskimääräistä "poikamaisempi" tyttö kiinnostuksenkohteideni ja persoonallisuuteni puolesta, lapsena viihdyin paremmin poikien seurassa jne. Toisaalta ulkonäöllisesti saatan välillä olla hyvinkin naisellinen tykkään laittautua, käyttää naisellisia vaatteita, minulla on pitkä tukka jne. Ajatus seurustelun aloittamisesta miehen kanssa on hankala, koska minusta tuntuu, että joudun esittämään "naisellisempaa" kuin oikeasti olen. Miehet tuntevat joskus tulevansa "petetyksi" kanssani, kun ulkonäköni ja olemukseni antaa ymmärtää, että olen "perinteinen" nainen, ja todelliselta luonteeltani olenkin jotenkin tätä määrätietoisempi ja suorempi.

Monesti vetäydyn tilanteesta, ennen kuin tämä ristiriita edes tulee esille, sillä se ahdistaa minua itseäni liikaa. Naisen kanssa seurustelussa taas ihan kaikki konkreettinen tuntuu vieraalta, koska en ole tuota mahdollisuutta nuorempana edes ajatellut.

Toisaalta psyykkinen puoli tuntuisi naisen kanssa jotenkin luontevammalta; tietyssä mielessä koen olevani "perheen pää" ennemmin kuin henkisen suojelun ja tuen passiivinen vastaanottaja. Tuntuu siltä, että seurustelua kokeillessa "pettäisin" molempien sukupuolten edustajia, koska en koe itseäni täysin luontevaksi kummankaan kanssa. Tarkoittaako tämä sitä, että olen biseksuaali? Vai olenko vasta heräämässä oleva lesbo? Tätä olen pohtinut etenkin siitä syystä, että viime aikoina on tuntunut, että pidän miehistä vain, koska heidän isku-yrityksensä imartelevat minua, enkä ehkä tunnekaan muuta kuin pinnallisia tunteita miestä kohtaan.

Entä voiko ihastus miestä ja naista kohtaan ilmetä eri tavoin? Olen 45v-perheellinen mies ja olen jo vuosia harrastanut ristiinpukeutumista ja erilaisia kumiasuja. Nykyään tuntuukin, että nk. Harrastukseni koskee vain asusteita, en ole transsukupuolinen, en käytä peruukkeja jne. Olen harrastanut pitkälti itsekseni, mutta viime vuosina olen etsinyt myös saman henkisiä harrastajia sex-kumppaneiksi, toisen satunnaisia, toisen säännöllisempiä.

Kaikki heistä ovat olleet miehiä, mukavia ja turvallisia kokemuksia, hekin usein myös ukkomiehiä. Itseasiassa, tällaisia miesten välisiä sex-kokemuksia ja kumppaneita on viime vuosien aikana kertynyt enemmän kuin mitä naiskumppaneita yhteenlaskettuna koko aikuisiän aikana. Nakusexiä en miesten kanssa voisi harrastaa vaan johde tulee asujen kautta, En tunne seksuaalista vetoa miehiä kohtaan sinänsä. Terveydestä olen aina huolehtinut myöskin. Vaimoni kanssa seksi-elämä on alkuvuosien jälkeen ollut laimeaa ja nyt ruuhkavuosien lapset 3 ja6 v aikana entistäkin laimeampaa.

Arki muuten pyörii mukavasti ja viihdymme toistemme seurassa erinomaisesti ja meillä on mukavaa. Hän on seksuaalisuudeltaan melko lailla viileä ja olen tavallaan kyllästynyt olemaan jatkuvasti aloitteentekijä. Näissä asioissa keskusteluyhteyttä ei muutenkaan ole koskaan ollut. Hän kokee asiat vaikeina, enkä itsekään juuri näistä asioista tykkää puhua. Asiaa ei ainakaan helpottanut se, että vaimo löysi asuvarastoni ja yhteydenpitovälineeni. Silloin asiasta keskusteltiin ja tunsin eräänlaista helpotusta, koska salailu oli päättynyt ja minulla on selkeä syy lopettaa harrastus.

Muutama viikko menikin ihan ok. Lupasin hävittää asusteet, en tehnyt näin, siirsin ne vaan turvallisempaan paikkaan ja hankin myös uuden yhteydenpitovälineen. Eipä aikaakaan, kun sama ralli oli taas päällä. Nyt tosin tuntuu, että asia on mennyt vielä huonompaan suuntaan, sillä käytännön asioita tulee lykättyä, että ehtii sex-juttuja harrastamaan.

Netissä saattaa päivästä vilahtaa äkkiä tuntia ihan porno-ja chatti sivuilla itseään tyydyttäen ja seuraa etsien. Olen useasti tehnyt pyhän päätöksen, että nyt se on loppu. On se, parikin tuntia jopa ja sen jälkeen tilanne alkaa taas lipsua käsistä.

Olen voimakkaasti visuaalinen ihminen ja varsinkin kesäaikaan joka paikassa on ärsykkeitä, jotka ajavat sivuraiteelle. Sivuraiteelta ei pääse pois kuin itsetyydytyksen kautta. Tyydytän itseäni lähes päivittäin, joskus useampia kertoja päivässä. Tiedän, että se auttaa siirtämään ajatuksia seksistä ja fetisseistä ja sitä kautta pystyn hoitamaan nk. Uskon, että vaimoni olettaa minun parantaneeni tapani ja mielelläni olisin hänen uskonsa arvoinen.

Tunteitani kun olen tutkiskellut, niin vakioseuralaisten luona vierailuista ei enää tule edes huono omatunto, kuten joskus aiemmin. Toki sitä miettii, että pitikö sitä taas langeta, mutta so not, sanoisi Nykänen.

Uudet tuttavuudet ja ensivisiitit saattaa hetken mieltä kaivertaa, mutta kun himo taas nousee, asia unohtuu ja kaikki tuntuu hyvältä. Olen myös useasti suunnitellut hävittäväni asusteet ym. Haluaisin kovasti päästä asian yläpuolelle, sillä tämä haittaa arkiaskareita, työntekoa työssäni voi pitkälti määrätä työajat , lasten kanssa oloa ja ylipäätään perhe-elämää, sosiaalisista suhteista puhumattakaan. Jos vapaa-aikaa on itselle, menee se seksin parissa vaikka muutakin tekemistä olisi.

En ole varma, haluanko näistä asioita puhua naamatusten tai edes puhelimessa kenenkään kanssa. Koen asian tavallaan hävettävänä eritoten toistuvien lankeamisten johdosta. Hei, Olen alle 30 vuotias naiseksi syntynyt henkilö, joka on pienestä lapsesta lähtien ollut seksuaalisesti aktiivinen.

Onnekseni sain syntyä perheeseen, joka ei ensi kädeltä tuominnut toisen ajatuksia ja tekoja, vaan ensimmäinen oppi oli oman itsensä arvostus. Olen siis polvenkorkuisesta lähtien tiennyt, että kiusaajat ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, enkä heille kumartele — enkä ole kumarrellutkaan. Ongelmani ei siis ole toisten hyväksyntä eikä oma hyväksyntäni, olen täysin sinut itseni kanssa. Haluaisin vain tietää, millaista termiä minun tulisi käyttää esitellessäni itseni muille, jotta he ymmärtäisivät, millainen ihminen olen.

Koen itseni ajoittain naiseksi, ajoittain mieheksi. Kokonaisvaltainen tunne voi kestää tunteja, päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia, ja ajatusmaailmani, arvoni, eleeni, puhetyylini ja käsitykseni vartalostani muuttuvat sen mukaan, kumpi tunnen olevani. Kokemukseni ei edellytä, että minun tarvitsisi pukeutua erityisesti kuvaamaan sukupuolista olotilaani, mutta olen kyllä ajatellut, että voisin hankkia miesten vaatteita, jos muiden olisi silloin helpompi käsittää minut miehenä.

Koska välillä kuitenkin olen nainen, en ole harkinnut esim. Eivätkä ne haittaa minua miehenä, olen sokea vartaloni "virheille". Naisena olen biseksuaali, ja olen kerran kokeillut seksiä naisen kanssa.

Naisissa kiinnostaa vain seksi, ei parisuhde. Naisena olen myös kokenut hyvin paljon, ja päätynyt lopulta naimisiin ja äidiksi. Puolisoni on hyvin avarakatseinen, hyväksyy biseksuaalisuuteni ja arvelee ehkä itsekin olevansa sellainen.

Olen myös saanut olla miehen "roolissa" hänen kanssaan, mutta hän ei pysty kokemaan minua miehenä. Miehenä olen täysin homoseksuaali, haluaisin suhteeseen toisen miehen kanssa, joka hyväksyy, että olen mies. Tässä on siis perusongelmani: Olen löytänyt monien mielenkiintoisten henkilöiden seuranhakuilmoituksia, mutta en ole viitsinyt vastata, koska he ovat ilmaisseet hakevansa miestä, enkä tiedä kelpuuttaisivatko he minua.

Miten esittelisin itseni tällaisille henkilöille? Saisin kerrottua, että vartalostani huolimatta olen mies, joka etsii miestä?

Rivien välistä voi lukea, että naisena ja miehenä minulla on erilaiset moraalikäsitykset. Nainen on varattu, mies ei. Kiitos jo etukäteen vinkeistänne oikean termin löytämiseksi. Löysin juuri googlettamalla artikkelin maaliskuulta jossa käsiteltiin aseksuaalinen parisuhdetta ja teksti oli kuin omasta elämästäni.

Ongelma on minulle ja meille todella iso. Minä kärsin ja itken kun en saa tarpeita tyydytettyä ja hän on pahoillaan kun ei halua. Emme oikein pystytä eikä osata puhua.

Aihe on liian vaikee. En halua loukata enkä riidellä ja hän sulkeutuu koska ei myöskään osaa sanoa mitään. Yritän ymmärtää mutten ymmärrä. Erota emme halua , mutta asialle pitäs saada jokin kompromissi jotta säilyis vielä jonkinlainen itsetunto. Mikä neuvoksi , tartten apua. Vuosia seurustellut miesten kanssa. Mutta ko vuotiaana ensimmäisen kerran ihastunut parhaaseen ystävääni. Olen todella huolissani, sillä vuosien saatossa paine ja tarve biseksuaaliseen parisuhteeseen tuntuu vain kasvaneen päivä päivältä.

Olen tällä hetkellä naimisissa neljättä vuotta aviomiehen kanssa. Olemme avoimesti puhuneet tilanteestani ja hän on jopa antanut siunauksensa sille, että jos koen tarvetta ns. En kuitenkaan tunne asiaa oikeaksi miestäni kohtaan. Olen sen verran vanhan koulukunnan edustaja, että jos alkaisinkin tutkailemaan omaa seksuaalisuuttani, ei olisi oikein pysyä naimisissa nykyisen miehen kanssa. Seuraukset häntä kohtaan voisivat olla järkyttävät enkä haluaisi häntä satuttaa. Siksi en ole mitään asian suhteen tehnyt.

Tietenkin asia on vaikea, sillä olen kasvanut kodissa, jossa homoseksuaalisuutta pidettiin pahana asiana ja olen oppinut siihen, että minunkin on oltava hetero, Viimeisin kahden vuoden ajan asia on vaivannut minua viikoittain. Avioliitossani on muitakin ongelmia traumaattisten kokemusteni vuoksi. Seksi on lähes kokonaan loppunut, sillä se ahdistaa minua.

Tälläkin hetkellä olen ihastunut erääseen opiskelukaveriini, joka ei kyllä taida ajatella minusta samoin. Mutta silti tämä kertoo, että olen jonkinlaisessa murroksessa ja olen onneton. En tiedä, onko kyse siitä, että olen elänyt vuosikausia ahdistavassa suhteessa hallitsevaan ja alistavaan äitiin, joka vihdoin viime syksynä kuoli. Kaikesta huolimatta äiti oli minulle rakas, mutta helpotus silti tuli, kun äiti kuoli.

Nyt koen olevani vapaampi toteuttamaan itseäni. Ja se helpottaa minua huomattavasti. Isänikin on löytänyt terveen parisuhteen. Kaipaisin neuvoja tilanteeseeni ja että kuinka voisin selvittää itselleni ketään satuttamatta, että olenko biseksuaali vai kenties täysin naisiin mieltynyt en pidä sanasta lesbo. Lisäksi huolettaa kaksi lastani - miten he suhtautuvat tilanteeseen, jos todella tajuan, että en löydä sielunkumppania miehestä vaan naisesta.

Vaikuttaako se negatiivisesti heidän omaan identiteettinsä ja kokevatko he hylkäämisenä sen? En tiedä ja siksi kyselen tässä. Kuinka uskallan ja ennen kaikkea, kuinka löydän henkilöitä, joiden kanssa voisin tutustua omaan seksuaalisuuteeni turvallisesti?

Miten minun heterona tulee suhtautua häneen? Olemme 60 pari lapsia emme saaneet. Hän ei hyväksynyt vierasta auttajana sänkyymme. Olisin antanut mahdollisuuden tällaiseen toteutukseen. Vieraita olisi ollut jotka olisivat auttaneet tässä meitä. Niin monta kertaa, kuin vaan olisi ollut mahdollista vieras olisi saanut antaa vaimolleni hyvää.

Löysin feminismin, kun aloin käyttää nettiä enemmän, noin vuotiaana. Feminismin mukana tulivat uudet seksuaalisuudet, sukupuolet ja politiikan osat.

Kiinnostuin etenkin aseksuaalisuudesta ja aromanttisuudesta, kun tunsin itseni kategorioihin sopivaksi. Minulla ei ole ollut ihastuksia omasta mielestäni. Ensimmäinen platoninen ihastukseni syttyi 5-luokalla, tosin luulin sitä romanttiseksi.

Luulen, että se johtui joukkoon kuulumisen halusta. Olin kiinnostunut tästä pojasta kovin, hänellä oli pari samaa kiinnostuksenkohdetta kuin minulla, ja oli aina kovin kiltti minulle. Ajattelin häntä usein, ja luokassa halusin saada hänen huomionsa. Nyt kun sitä enemmän ajattelen, en kuitenkaan halunnut romanttiseen parisuhteeseen tämän kanssa, halusin vain ystävystyä. Silti epäilen asiaa välillä.

Tänä päivänä minulla on ollut noin vuoden ajan platoninen ihastus tyttöön, tosin se on intensiivisempi ja pidempi kuin ensimmäinen. Hänelläkin on monia samoja kiinnostuksenkohteita kuin minulla. Emme ole enää samoilla luokilla, joten näen häntä vain pari kertaa viikossa. Mutta aina kun näen, mahaani kutittaa. Etsin häntä joskus koulun ruokalassa, ja haluaisin kovasti tutustua häneen paremmin.

En mielestäni kuitenkaan halua tämän kanssa romanttista suhdetta. En ole kuitenkaan varma aromanttisuudestani tai -seksuaalisuudestani, näin nuori kun olen. Joskus mietin, voisinko olla biromanttinen tai -seksuaali, mutta että enkö vain halua hyväksyä asiaa, kun aroaseksuaalin lokeron olen jo niin hyvin omaksunut, ja se tuntuu parhaalta. Epäilen kyllä, että olisin ainakin aromanttinen. Seksikin tuntuu vastenmieliseltä, tosin se voi johtua iästäni. Sinään seksi lisääntymiskeinona tai mielihyvän hankkimisena ei tunnu ällöttävältä, mutta ei se kiinnostakaan.

Kuinka vastenmieliseltä seksi tuntuu, riippuu. Romantiikka ei itseänikään kiinnosta. Kun kuulen että ystävilläni on taas uusi ihastus, pyöräytän silmiäni. Sinään romantiikkaan perustuvat leffat tai sarjat eivät tunnu houkuttelevilta. Osaan arvostaa romanttisia suhteita, mutta en näe itseäni sellaisessa, en nyt tai myöhemmin elämässä, eikä se tunnu oikealta, ei läheskään yhtä hyvältä kuin syvän ystävyyssuhteen ajatteleminen. Romanttisen suhteen sijaan näen itseni vanhenemassa lemmikin tai parhaan ystäväni kanssa, platonisella tavalla.

Pitäisikö minun kertoa kavereilleni, vai odottaa, jos tämä onkin vain vaihe? Hei, olen pian vuotias nainen ja muutaman viime vuoden aikana seksuaali-identiteettini on ollut melkoisessa myllerryksessä, enkä oikein tiedä enää, mitä ja ketä uskoa tai mitkä ajatukseni ja kokemukseni ovat "totta".

Yläasteiässä huomasin, että minua eivät pojat ja seurustelu kiinnostaneet lainkaan ja että se teki minusta jonkinlaisen kummajaisen. Tutkin asiaa ja löysin tietoa aseksuaalisuudesta, mikä tuntui silloin sopivan kuin nenä päähän. Seksi, pussailu, seurustelu ja kaikki siihen liittyvä tuntui täysin irrelevantilta minulle. En pitänyt asiasta mitään meteliä tai edes kertonut siitä kenellekään erästä ystävää lukuun ottamatta, koska kiinnostuksen puute seurusteluun ei ollut missään vaiheessa ongelma.

Kotopuolessakin taidettiin vain huokaista helpotuksesta, kun istuin pahimmat teinivuodet kotona lukemassa, enkä riekkunut baareissa tai kuolannut poikien perään. En tästä syystä itsekään ajatellut asiaa tarkemmin ja pidinkin itseäni vuosikaudet aseksuaalina, mutta "käytännössä heterona".

Lukion jälkeen muutin opintojen perässä isommalle paikkakunnalle ja tutustuin uusiin ihmisiin. Lyhyestä virsi kaunis, vuosien kuluessa huomasin ihastuneeni naispuoliseen opiskelutoveriini, josta oli myös tullut hyvä ystäväni. Tai ainakin luulen ihastuneeni - en edelleenkään tullut edes ajatelleeksi mitään sohvalla vierekkäin istumista intiimimpää kanssakäymistä hänen kanssaan, mutta pidin häntä äärimmäisen kauniina, halusin viettää hänen kanssaan kaiken aikani ja pelkkä puhelinsoittokin häneltä aiheutti perhosia vatsassa ja teki minut suunnattoman onnelliseksi.

En kuitenkaan koskaan kertonut hänelle tunteistani, koska en itsekään ollut varma, mitä tunsin. Kun hän sitten aloitti seurustelun erään toisen kanssa, yllätyin jopa itsekin, kuinka paljon se minuun sattui ja tajusin, että hän ei ollutkaan viehättynyt häneen "vain" ystävänä, vaan olisin mieluusti jakanut elämäni hänen kanssaan. Siitä on nyt useampi vuosi ja vaikka olen päässyt ihastuksestani yli, tuntuu kuin sen jälkeen kaikki minussa olisi hiljalleen alkanut muuttua.

Yritin olla ylianalysoimatta ihastustani, koska siihen ei liittynyt mitään seksuaalista ja sepitin itselleni olevani yhä "käytännössä hetero", mutta sain silti huomata kiinnittäväni enenevässä määrin huomiota viehättäviin naisiin, eikä ajatus seksistä tuntunut mahdottomalta, kun tulin ajatelleeksi, että partneri voisikin olla toinen nainen miehen sijaan, joskaan en edelleenkään kokenut seksiä mitenkään tarpeelliseksi.

Tämä tajuaminen syöksi minut jokseenkin myrskyisään identiteettikriisiin, minkä päätteeksi päädyin myöntämään itselleni, etten taidakaan olla edes pikkuisen hetero. Terminä lesbo alkoi kuulostaa osuvammalta. Olen keskustellut asiasta seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ystävieni kanssa ja heidän seurassaan minun on ikään kuin helppo tuntea itseni lesboksi. Heidän kokemuksensa ovat samankaltaisia kuin minulla, he eivät kyseenalaista termejä, joita itsestäni käytän ja he vaikuttavat vain ilahtuneilta siitä, että olen löytänyt tämän puolen itsestäni.

Yksin jäädessäni minua kalvaa kuitenkin edelleen epäilys, josta en uskalla tai voi puhua kenellekään. Entä jos olenkin käsittänyt jotain väärin itsessäni? Mitä jos en ollutkaan ihastunut opiskelutoveriini - enhän halunnut seksiä - ja vain tulkitsin tunteitani väärin, ja kaikki siitä seurannut mieltyneisyys naiskauneuteen onkin vain jonkinlaisen itsesuggestion tuotos?

Se, että tämä tajuaminen tulee tässä iässä, eikä esim. En uskalla luottaa ajatuksiini, koska tuntuu jotenkin hupsulta painia näiden asioiden kanssa, kun on jo aikuinen ja minun pitäisi olla jo jotenkin "valmis".

Osa lähipiiristäni myös sekoittaa ajatuksiani lisää. Eräs perheenjäseneni sanoi minulle, että ei usko minun olevan lesbo, koska vietän niin paljon aikaa "sellaisten" seurassa, että todennäköisesti vain kuvittelen itsekin olevani heistä yksi. Toinen sukulainen taas kommentoi, että minun ei ole tarpeellista tulla kaapista, koska en seurustele ja - suora lainaus - "kukaties tulet vielä muuttamaan mieltäsi".

En ole edes uskaltanut kertoa kaikille perheenjäsenilleni seksuaalisuudestani, koska pelkään sen aiheuttavan repiviä ristiriitoja jo valmiiksi riitelyyn taipuvaisessa perheessäni.

Töissä meillä on pieni ja avoin työyhteisö minua taas kiusoitellaan siitä, etten ymmärrä mieskomeuden päälle ja vaikka olen kertonut, ettei seksi kiinnosta minua ja työtoverini väittävät tietävänsä, mitä aseksuaalisuus on, he eivät tunnu ottavan minua vakavasti, koska seksi ei ole minusta iljettävää tai vastenmielistä.

Tai ehkä minun pitäisi todistaa seksuaalinen suuntautumiseni jotenkin? Toisaalta en kuitenkaan jaksa jatkuvasti selitellä ja todistella itseäni, koska olen itsekin epävarma, enkä halua avautua kaikista seksuaalisuuteni kommervenkeistä ihan kenelle tahansa.

Ja miten ylipäätään todistaisin olevani sekä viehättynyt naisiin, että aseksuaali? Kuka minua uskoisi, kun en itsekään ihan ymmärrä, miten tällainen kombo oikein toimii? Olenkin ottanut tavaksi selvitä näistä tilanteista palaamalla takaisin ajatukseen itestäni "käytännössä heterona" koska tosiaan, en ole koskaan seurustellut tai ollut minkäänlaisessa intiimissä suhteessa yhtään kehenkään, joten minulla ei ole varsinaisia todisteita homoseksuaalisuudestani.

Mutta mitä enemmän olen tullut sinuiksi homoseksuaalisten taipumusteni kanssa, sitä rasittavammalta teeskentely tuntuu ja joskus lipsahdan roolistani, mikä luo hämmennystä kanssaihmisissä. Minusta tuntuu myös, että jatkuva seilaaminen roolista toiseen etäännyttää minut muista ihmisistä, koska he aistivat, etten ole aito.

Koen olevani jotenkin hukassa, tai vähintään eläväni kahdessa todellisuudessa. Luottoystävieni seurassa tunnen itseni vapaaksi olemaan juuri niin homo ja juuri sellaisella tavalla kuin hyvältä tuntuu, mutta muualla en ole oikein mitään, en aseksuaali, en lesbo, en hetero. Epäilen identiteettiäni, koska se ei ole pysyvä ja pelkään, että homoseksuaalisuutenikin on vain joku alitajuinen rooli muiden joukossa, olkoonkin, että niinä hetkinä, joina voin olla avoimesti naisiin viehättynyt aseksuaali, koen itseni eheäksi ja kokonaiseksi.

En tiedä, mitä voisin tehdä, että elämääni tulisi selkeyttä ja identiteettiini pysyvyyttä. Muutin hiljattain uudelle paikkakunnalle työn perässä ja luotettavimmat ystäväni asuvat nyt tunnin ajomatkan päässä, ja nykyinen kotipaikkakuntani on niin pieni, ettei täällä ole esimerkiksi Setan paikallistoimintaa. Lisäksi yleisilmapiiri on melko konservatiivinen.

Koen itseni eksyneeksi, yksinäiseksi ja eristetyksi. Olin samaan aikaan ihastunut myös yhteen poikaan. Jostain syystä säikähdin aika paljon sitä, että menin ihastumaan tyttöön. Aloin ihastua samanaikaisesti sekä poikiin että tyttöihin. Pahinta oli, etten uskaltanut kertoa kenellekään, enkä tiennyt mitä tehdä. Yritin tosi kauan uskotella itselleni, että tämä on joku vaihe, joka menee ohi mutta tilanne on yhä sama, kun kevät talvella , ihastun sekä poikiin että tyttöihin.

Olen yrittänyt kertoa jo monesti mutta tuntuu ettei rohkeus riitä, vaikka sitä on kerätty jo aika kauan aikaa. Minua ahdistaa pitää tällaista "salaisuutta" itselläni, tosin olen uskaltautunut kertomaan parille hyvälle kaverille. He onneksi suhtautuivat hyvin, todella hyvin. En vaan tiedä milloin ja miten voisin kertoa. Läheiseni ovat melko hyväksyväisiä enkä ole kuullut heidän puhuvan ilkeään sävyyn sateenkaarikansasta.

Silti pelkään, että jos kerron, jotain pahaa tapahtuu ja he eivät hyväksy. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä?? Olen kolmekymppinen avioliitossa elävä kotiäiti. Minua on vaivannut pitkään omat ajatukseni perinteisestä avioliitosta, miten minä en ehkä kykenekään olemaan kelvollinen vaimo.

Koen olevani polyamoristi, tai polyseksuaali tai jokin vastaava.. On vaikea löytää tästä tietoa netistä suomeksi, suomi24 ei ainakaan ole hyvä linkki siihen.. Mutta sen kautta löysin kuitenkin tämän sivuston, tämä vaikuttaa tarpeelliselta ja hyvältä palvelulta, kiitos teille työstänne.

Minun on vaikea elää avioliitossa polyna. Mieheni on avoin asioille, mutta ei ymmärrä. Että kun laitoin sormuksen sormeeni, yhtäkkiä minun omistusoikeus siirtyikin miehelleni. Ettei kukaan muu koskaan missään ikinä saisi minua rakastaa, enkä minä ketään muuta kuin miestäni. Että avioliitossa ei olisikaan kyse rakkaudesta, vaan toisen omistamisesta. Tämä ajatus tuntuu minusta ahdistavalta.

Rakastan miestäni, minulla ei ole tällä hetkellä muita miehiä, enkä haluakaan, enkä ehdikään, meillä on neljä lasta! Mutta jossain vaiheessa elämää, miksei? Ei se olisi pois minun rakkaudestani miestäni kohtaan. Näin siis minä ajattelen. Ajatuksissani minä olen mieheni kanssa avioliitossa hautaan saakka, mutta siihen kuvioon mahtuu myös muita. Sallin tämän myös miehelleni, en koe mustasukkaisuutta, en ole koskaan ollut mustasukkainen. Mieheni koki asian aluksi siten, etten rakasta häntä tarpeeksi.

Yritin selittää asiaa auki hänelle, mutta se on vaikeaa, kun ei ihan itsekään ole päässyt perille, mitä haluan. Selitin asian niin, ettei minun rakkauteni ole sellainen "pala", mikä pienenee, kun annan sitä ihmisille pois. Selitin asian lasten kautta, meillä on monta lasta ja kaikkia niitä me rakastamme, eikä se rakkauden määrä pienene sitä mukaa, kun lapsia syntyy eli ihan kuin viimeiselle lapselle jäisi vähemmän rakkautta kuin muille ja rakkaus voisi loppua jossain vaiheessa.

Koska mieheni on kokeilunhaluinen ja sinänsä avoin seksuaalisesti monille asioille, hän aloitti kanssani avoimen suhteen. Se tosin tarkoitti sitä, että hän hankki yhdenillanjutun itselleen. Tämä oli kyllä minulle ihan fine. Mutta sitten mieheni päättikin, että nyt tämä "kokeilu" lopetetaan.

Minulla ei ollut mitään juttuja, ajattelin, että jos mies kuin tottuisi ajatukseen, niin ehkä sitten joskus minullakin voisi olla jotain suhteita, tai meillä yhdessä. Nyt mies on sitä mieltä, että olemme vain me kahdestaan, emmekä ole asiasta puhuneet sen koommin. Minua asia kuitenkin ahdistaa jollain tasolla. Koen sellaista painostavaa tunnetta rinnassani, kun alan ajattelemaan näitä asioita, koko loppuelämä kahdestaan.

Yritän olla ajattelematta, mutta ne tulevat väkisin mieleeni. Minulla on romanttisia ajatuksia joihinkin miehiin, mutta en halua pettää miestäni, koen sen olevan väärin. En halua myöskään erota, koska rakastan miestäni ja meillä on perhe. En myöskään halua aloittaa rinnakkaissuhdetta nyt, koska meillä on lapsia. Ymmärrän täysin tämän asian, lapseni haluavat normaalin perheen. Enkä ole ajatellutkaan, että nyt mitään touhuisinkaan.

Sitten kun lapset ovat isoja ja elävät omaa elämäänsä, silloin minä voisin aloittaa oman elämäni sellaisena kuin itse haluan. Tavallaan suljen osan itsestäni johonkin piiloon, ja odotan aikaa kun saan päästää sen ulos. Sitten kuitenkin mietin, että onko tämä ihan reilua minua itseäni kohtaan? Kuinka voisin helpottaa oloani?

Mistä saisin jotain keskusteluapua tai vertaistukea tällaiseen ongelmaan? Olen 32 vuotias nainen ja olen ollut onnellisessa suhteessa 34 vuotiaan naisen kanssa jo 8 vuotta. En ole koskaan ollut miehistä kiinnostunut seksuaalisesti. Puolisoni on pitkään halunnut adoptoida lapsen mutta minusta se on väärin, jos lapsen isäsuhde on vaarassa, koska lapsella on oikeus isään ja äitiin.

Viime keväänä tapasin ihanan naisen ja elämäni muuttui täysin. Huomasin että seksuaalinen suuntautumiseni ei estä normaaliperheen perustamista, sillä tämä nainen 28v, olikin mies.

Huomasin, että aivan sama mitä siellä jalkovälissä on, kun ihminen säteilee naisellista kauneutta ja auraa. Rakastuin tähän mieheen ja haluamme perustaa perheen ja nyt olen pulassa.

Kuinka selitän tämän puolisolleni, että haluan erota. En kykene siihen, koska hän on niin läheinen ja rakas minulle. Toinen kuinka selitän hänelle, että hänkin voi löytää miehen itselleen. Koko asiana minulla on alkanut ahdistaa mm. Olen hakenut netistä tietoa ja mm. Thaimaassa on paljon kauniita naisia jotka oikeasti sitte ovatkin miehiä joihin me lesbot tai heteromiehet rakastumme.

Taas ihan sama mitä siellä jalkovälissä on. Mietin usein myös että eikö tästä voisi jakaa tietoa. Ei tarvitsis jakaa ihmisiä lesboihin, homoihin tai heteroihin vaan miehiin ja naisiin, joista osa tykkää feminiinisistä piirteistä ja osa maskuliinista. Rakkautta kaikille Lue vastaus. Meillä on kaksi lasta, joista toinen jo aikuinen ja toinenkin melkein. Olen teini-iästä asti tiennyt olevani homo, mutta jotenkin vain elämä lähti menemään näin.

Vaimoni on tiennyt seksuaalisesta suuntautumisestani alusta asti. Välillä on ollut vaikeita aikoja ja ero on ollut lähellä, mutta vasta nyt olemme oikeasti eroamassa. Vuosikaudet halusin vain seksiä miesten kanssa eikä varsinaisia syvempiä ihastumisia ollut kuin pari kappaletta.

Tänä keväänä minulle tapahtui kuitenkin totaalinen rakastuminen toiseen mieheen. Aloin huomata kiinnostuvani 25 vuotta nuoremmasta melko uudesta työkaveristani vähitellen. Lopulta tämä johti siihen, että ajattelin vain häntä päivin öin. En ollut ikinä aiemmin tavannut miestä, joka miellyttäisi minua niin täydellisesti joka suhteessa.

Olin melko varma siitä, että hänellä ei ole parisuhdetta ja ajattelin, että on mahdollisuuksien rajoissa, että hänkin olisi kiinnostunut miehistä. Lopulta tulin siihen tulokseen, että minun on pakko kertoa asiasta hänelle, koska muuten en ikinä pääse siitä yli. Eräänä iltapäivänä töistä lähdettyä onnistuin tarjoamaan hänelle kyydin ja kerroin autossa, että pidän hänestä joka suhteessa. Hän otti sen juuri niin hyvin kuin ajattelinkin, koska hän on niin hieno ihminen.

Valitettavasti hän ei kuitenkaan tuntenut minua kohtaan samoin, vaikka antoi ymmärtää, että hänellä on ollut homoseksuaalisia kokemuksia. Luulin, että asian selvittäminen auttaisi minua eteenpäin, mutta tuskasta tulikin aivan sietämätöntä. Minuun iski epätoivo siitä, että en enää koskaan voi tuntea mitään näin voimakasta ketään kohtaan ja että tämä oli viimeinen tilaisuuteni kokea syvällinen rakkaussuhde miehen kanssa. Kerroin rakastumisesta vaimolleni ja sen tuloksena päätimme erota, koska tämä oli hänellekin liikaa.

Tapahtumasta on nyt n. Nyt on uskoni kuitenkin lopullisesti alkanut hiipua, mutta rakastumisen tunne ei hellitä. On vaikeata nähdä häntä päivittäin, mutta vielä vaikeampia ovat viikonloput, kun tiedän, että en näe häntä. Olen nyt laittanut eri paikkoihin kontakti-ilmoituksia, joissa haen miestä tositarkoituksella, mutta en ole kovin toiveikas. Halusin vain kertoa tämän tarinan, vaikka eihän tähän auta kuin aika tai se, että työkaverini mahdollisesti on lähdössä muualle, jolloin en enää häntä näkisi.

Sekin ajatus tosin tuntuu pahalta, vaikka pidemmän päälle se ehkä olisi paras ratkaisu. Olen jotenkin pohjattoman surullinen siitä, että haluaisin saada rakastaa ja tulla rakastetuksi, mutta en jaksa uskoa siihen, että se koskaan toteutuisi. Tuntuu siltä, että tämä oli viimeinen mahdollisuus eikä minulla ole enää oikein mitään motivaatiota elämään.

Samassa yhteydessä tulin myös kaapista ulos melko monille ja ajoittain tuntuu siltä, että en mitenkään selviä tästä täydellisestä elämän ja tunteiden myllerryksestä.

Haluaisin saada asiallista tietoa fetisismistä. Tämä tiedontarpeeni on herännyt nykyisessä seurustelusuhteessani, jossa kumppanillani on parikin erilaista fetissiä. Sinänsä fetissit ovat minulle ihan ok ja kiinnostaviakin, joskin omakohtaisesti outoja.

Eniten hämmentää se, miten haltioissaan kumppanini saattaa tarkastella sitä kehonosaa minussa, joka on hänen fetissinsä. Tavallaan se tuntuu imartelevalta, sillä kumppanini selvästi pitää ja nauttii siitä. Toisaalta huomaan välillä kokevani oloni hieman vaivautuneeksi, sillä hetkellisesti saatan tuntea, ettei minulla henkilönä ole siinä tilanteessa väliä, vain sillä kehonosallani.

Olen jonkin verran fetisseistä lukenut netistä, mutta mielelläni kuulisin lisää tai ottaisin vastaan asiallisia linkkejä. Mietityttää myös se, mistä fetissit saavat alkunsa? Tervehdys, Kirjoitan teille saadakseni neuvoja tilanteeseen johon olen joutunut avovaimoni kanssa. Olen 50v mies, ei omia lapsia, avovaimollani on kaksi, toinen on jo muuttanut kotoa. Olemme seurustelleet 16 vuotta. Olen jo kauan pitänyt siitä, kun naiset käyttävät seksikkäitä alusasuja niin kuin sukkanauhat, korsetit jne.

Noin 10 vuotta sitten kiinnostuin myös ns. Vähän myöhemmin kiinnostuin myös latex alusasuista. Avovaimoni ei ollut kiinnostunut käyttämään sellaisia, hänen mielestään ne olivat vastenmielisiä, hänen mukaan en rakastelisi hänen kanssaan vaan niiden alusasujen kanssa.

Olin kuitenkin niin kiinnostunut niistä että ostin niitä itselleni. Pidin niitä salaa, kun ketään ei ollut kotona, ja masturboin, tuntui todella kiihottavalta pukea ne päälle. En ole kuitenkaan kiinnostunut pitämään naisten vaatteita muuten kuin seksin tai masturboinnin aikana.

Meni muutama vuosi ja avovaimoni suostui siihen, että minä pidän näitä naisten alushousuja päällä kun rakastelimme, ei joka kerta, enkä itse myöskään halunnut joka kerta pitää niitä.

Oli todella kiihottavaa pukea ne päälle ennen rakastelua, sydän löi nopeasti, kädet tärisivät. Kun käytin näitä asuja yksin, en saanut yhtä kiihkeätä tunnelmaa. Suosikkini ovat yhdet kumihousut penisputkella, pitkän neuvottelun jälkeen avovaimo suostui siihen, että käytän niitä seksin aikana. Tuntuu todella hyvältä rakastella ne päällä, tunsin orgasmin tulevan monta minuuttia ennen kuin laukean.

Nyt kuitenkin asiat ovat jostain syystä muuttunet. Avovaimoni haluaa, että poltan kaikki alusasuni, tai muutan omaan asuntoon ja puen ne seksinuken päälle ja rakastelen sitä. En haluaisi, että suhteemme loppuu tällaisen asian takia, mutta mikä neuvoksi, en myöskään haluasi luopua alusasuharrastuksestani. Voiko tällaisien fetissin saada loppumaan jollain tavalla, miten voisin päästä siitä irti?

Onko jotain hyviä neuvoja tällaiseen ongelmaan? Kumihousuja olen käyttänyt vain 3 tai 4 kertaa. Harrastamme seksiä verrattain usein, hyvinä aikoina joka päivä, yleensä joka toinen, jos menee yli viikko ilman, silloin on jotain tapahtunut, esim.

Kolme kuukautta sitä kesti, kuhertelua ja ihanaa yhdessä olemista, niin että mukana oli seksiä ja muita seksuaalisuuden näyttäytymisiä, mutta sitten se alkoi kadota. Pikkuhiljaa väli oli joka toinen viikko, joka kolmas viikko kun oli lähintä mahdollista seksuaalista kanssakäymistä.

Lopulta saattoi mennä kuukausi, että oli sitä. Kamppailemme sen kanssa, ettei kumppanini tiedä mitä hänen seksuaalisuutensa on, kuitenkin identifioituu tällä hetkellä aseksuaaliksi, koska häntä ei seksuaalisuus mitenkään tunnu kiinnostavan, saati seksi tai pussailu. Vaikka hänellä on vaikeaa, on silti minun, toisen osapuolen, vaikea ymmärtää ja jaksaa tätä tilannetta.

Kaipaisin aivan hirveästi vertaistukea joltain toiselta henkilöltä, jolla on sama kuin meillä: Asia on mennyt jo sen verran pahaksi, että se on vahingoittanut omaa itsetuntoani, sillä kamppailen sen kanssa, olenko itse tarpeeksi haluttava, teenkö jotain väärin, olenko väärä henkilö hänelle - hän kyllä herättää minussa niin hirveästi seksuaalisia tuntemuksia, ettei mitään jakoa.

Haluaisin kokea olevani haluttu, että muhun kosketaan ja että seksi olisi normaali osa parisuhdettamme. Itken aiheen tiimoilta lähes viikoittain, joskus monta päivää peräkkäin, sillä tämä tilanne on todella turhauttava, vastapuoli ei puhu aiheesta vaan lukkiutuu ja itse selitän monologeja siitä miltä tuntuu. Olen miettinyt, että voisinko saada tarvittavat stressinhelpotukset muualta, mutta en oikeastaan haluaisi ketään muuta kuin kumppania. Tai jonkun ohjenuoran jota käyttää, ettei tarvitse aina itkeä ja pahoittaa mieltään, kun tulee pakit.

Koko suku on homofobinen, joten minullekin opetettiin jo ihan pienenä, että kaikki muu paitsi heterona oleminen on väärin. Onneksi sain tietää asioista lisää ja hyväksyin seksuaalivähemmistöt yläasteella. Vuosi sitten tajusin jotenkin olevani bi. Se tuntui oikealta ja hyväksyin seksuaalisuuteni, mutta en ole uskaltanut tulla kenellekään ulos kaapista, koska pelkään muiden reaktioita, vaikka tiedänkin että ystäväni hyväksyisivät minut.

Mutta nyt olen alkanut miettiä seksuaalisuuttani. Minulla ei ole mitään kokemusta, joten voinko vielä määritellä itseäni miksikään? Sen lisäksi, olen pohtinut paljon ihastuksiani ja mieltymyksiäni. Minulla on ollut pari ihastusta ja ne kaikki ovat olleet poikia kohtaan. Haluaisin olla pojan kanssa joskus suhteessa.

Mutta seksi poikien kanssa ei tunnu kiinnostavan samalla tavalla kuin tyttöjen kanssa. Muistan, kuinka jo ensimmäisissä seksuaalisissa fantasioissani pidin paljon enemmän kahden naisen välisestä seksistä kuin miehen ja naisen. Se on aina tuntunut huomattavasti kiihottavammalta. Olen katsonut myös pornoa, ja lesboporno on huomattavasti parempaa kuin heteroporno. En ole varma olenko hetero vai bi. Pitääkö minun odottaa, että saan jotain kokemusta ja miettiä sitten mikä tuntuu oikealta?

Tämä asia on ahdistanut minua jo pitkään, varsinkin kun asuu vanhempien luona ja tietää että jos olen bi ja he saavat joskus tietää, he varmaan heittävät minut ulos eivätkä varmaan halua nähdä minua enää ikinä. Kiinnostun cis-naisista enkä ole koskaan potenut vetoa miehiä kohtaan. En sulje pois vaihtoehtoa, ettenkö voisi kiinnostua transnaisesta - näin ei vain ole ikinä käynyt. En ole koskaan kiihottunut miesten takia tai potenut romanttistakaan vetoa, eli näillä spekseillä minun pitäisi siis olla hetero.

Äskettäin kiinnostuin seksuaalisesti eräästä henkilöstä, jonka olin tuntenut jo pidemmän aikaa. Meillä oli lyhyehkö friends with benefits tyyppinen suhde. Tämän suhteen aikana sain kuulla, että hän määrittelee itsensä muunsukupuoliseksi. Kiinnostukseni ei kuitenkaan hälvennyt häntä kohtaan vaan harrastimme seksiä tämän jälkeenkin. Nyt olen alkanut miettiä, että eikö tämä tekisi minusta pan-seksuaalin? Oikeastaan, se että tämän suhteen jälkeenkin kutsuisin itseäni heteroksi, voisi jopa olla loukkaavaa tätä henkilöä kohtaan.

Minä tietysti hyväksyn hänen sukupuolensa jne. En kuitenkaan koe, että pan-seksuaali olisi minulle oikea termi, koska aktiivinen seksuaalisuuteni kohdistuu niin voimakkaasti vain cis-naisiin. Miten minun tulisi sitten itseni määritellä?

Koen edelleen hetero-termin mukavaksi ja itselleni sopivaksi, en vaan tiedä, kuinka uskottavaa minulta olisi käyttää kys. Kiitos jo valmiiksi avustanne!

Olen vuotias nainen ja jo pitkään identifioitunut biksi. En ole kuitenkaan liiemmin tuonut suhtautumistani esille. Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että pyrin suhteisiin vain miesten kanssa, koska niin on helpompi; tämä kuulostanee setalaisten korvaan rajoittuneelta ja niin se onkin, mutta omassa tuttavapiirissäni päätös on mielestäni ymmärrettävä.

Olen kyllä kysyttäessä vastannut aina rehellisesti ja muutaman läheisen kanssa saanut purkaa tuntojani enemmän. Ai kuka haluaa olla sellaisen kanssa joka pyrkii rakentamaan vähän jotain pysyvämpääkin eikä vaan suunnittele asioita seuraavaan palkkapäivään asti, no hei toinen samanikäinen usein haluaa, ylläripylläri.

Hienoa että annat minulle oikeuden muumioitua ja olla kalkkis ja jopa "kadehtia"???!?!? Mielestäni olen itse sanonut jo alussa että muut tehköön puolestani mitä tykkäävät, yritin tässä nyt ilmeisen epäonnistuneesti selittää että erilaisilla elämänkokemuksilla maailmat eivät vaan aina kohtaa kovin hyvin.

Mutta kuten olen tunnustanutkin, niin ilmeisesti olen väärässä ja suurempi mysteeri onkin miksi näitä ikäeropareja ei sitten ole enemmän.

Niistä vain ei tehdeä numeroo. Muslimien jumala Muhamed meni nuorena naimisiin häntä huomattavasti vanhemman lesken kanssa. Perimätieto korostaa avioparin suurta ikäeroa. Muhamed oli parikymppinen ja vaimo n. He elivät onnellisena yhdessä vaimon kuolemaan saakka, seuraavat parikymmentä vuotta, saaden useita yhteisiä lapsia. Muhamad kunnioitti ja rakasti vanhempaa vaimoaan niin paljon että eli hänen kanssaan yksiavioisena.

Niin ettei sitä koskaan tiedä vaikka tästäkin pariskunnasta syntyisi uusi uskonto, joka saa miljardeja seuraajia? Eikös Muhamed sittemmin avioitunut yhdeksän vuotiaan pikkutytön kanssa. Missä ne parit on? Mun käsittääkseni se, että Jeesus käveli vetten päällä ja Jeesukseen miljoonat uskoo, ei tee vetten päällä kävelystä kovin yleistä ilmiötä.

Tosiasiassa suurin osa miehistä on ikuisiä lapsia, mutta siitä huolimatta he haluavat seksiä ja heillä on oikeus sitä myös saada. Suomessa jo vuotias on oikeutettu itse valitsemaan kenen kanssa haluaa olla parisuhteessa eli ketä rakastaa ja rakastella. Ihmisellä on oltava itsemääräämioikeus päättää omasta seksielämästään. Jos ja kun 16 tai 18 vuotias itse haluaa rakastaa jotakuta ihmistä, niin mikä sinä tai kukaan muukaan on sitä kieltämään?

Petra Kapanen 38 ja hänen uusi avopuoliso 22v. Suusta syljetyt lääkkeetkin taitaa löytyä potilaan patjan alta.. Ai on sut päästetty vastoin lääkärin selkeitä ohjeita tietokoneen ääreen ja viä noin aikasin aamusta? Voi voi , ehkä sun sitten kannattaisi vaan syödä ne lääkkeet eikä jemmata niitä patjan alle? No tässä "muutama" julkkispariskunta: Brad Beckerman June Carter.

Johnny Cash Melanie Griffith. Antonio Banderes Heather Locklear. David Spade Jennifer Lopez. Ben Affleck Bette Midler. Martin von Haselberg Alania Morissette. Ryan Reynolds Anne Prince. Wil Wheaton Josefa Salinas. Coolio 4 Years Pamela Anderson. Kid Rock Kim Basinger. Alec Baldwin Bo Derek. John Corbett Jill Goodacre. Dermot Mulroney Anne Heche. Coley Lafoon Rene Russo. Dan Gilroy Angela Zachary. Marlon Wayons 5 Years Princess Anne. Timothy Laurence Vivica A. Christopher Harvest Goldie Hawn.

Kurt Russell Ashley Judd. Dario Franchitti Eve Mavrakis. Ewan McGregor Gwyneth Paltrow. Neil Murray Brooke Shields. Andre Agassi 6 Years Lucille Ball. Desi Arnez Drew Barrymore. Fabrizio Moretti Sofia Coppola. Thomas Mars Jamie Gandy. Frankie Muniz Lisa Hartman. Clint Black Chelsea Noble. Kirk Cameron Katey Sagal.

Kurt Sutter Vanessa L. Rick Fox 7 Years Kylie Minogue. James Gooding Sadie Frost. Jude Law Audrey Hepburn. Robert Wolders Sigourney Weaver.

Jim Simpson 8 Years Courteney Cox. David Arquette Anne-Marie Duff. James McAvoy Anne Hathaway. William Shakespeare not the actress Joanna Lumley.

Stephen Barlow 9 Years Halle Berry. Gabriel Aubry Sheryl Crow. Lance Armstrong Julianne Moore. Bart Freundl Jaclyn Smith. Bradley Allen 10 Years Candace Bushnell.

Charles Askegard Katherine Helmond. Guy Ritchie Liza Minnelli. David Allen Gest Lorrie Morgan. Jon Randall Priscilla Presley. Marco Garibaldi 11 Years Greer Garson. Richard Ney 12 Years Mariah Carey. Nick Cannon Daryl Hannah. David Blaine Susan Sarandon. Tim Robbins Dorothy Squires. Roger Moore 13 Years Lucille Ball. Gary Morton Deborra-Lee Furness. Hugh Jackman Pam Grier. Kevin Evans Kathy Najimy.

Dan Finnerly 14 Years Rosanne Barr. Ben Thomas Chrissie Hynde. Lucho Brieva Bernadette Peters. Michael Wittenberg Mira Sorvino. Chris Backus Raquel Welch. Richard Palmer 15 Years Demi Moore. Ashton Kutcher Brigitte Nielsen. Mattia Dessi 16 Years Fran Drescher. John boyfriend Ruth Gordon. Garson Kanin Tina Turner. Erwin Bach Heidi Van Pelt. Brooks Perlin Isadora Duncan. Sergei Esenin Vanna White. Colby Donaldson 18 Years Francesca Annis.

Ralph Fiennes Juliet Mills. Maxwell Caulfield Mary Tylor Moore. Robert Levine 19 Years Janice Dickinson. Tommy Fry 20 Years Lorraine Bracco. Jason Cipolla Edith Piaf. Theo Sarapo Helena Rubenstein. Martin Arrounge Dinah Shore. Burt Reynolds Elizabeth Taylor. Larry Fortensky 21 Years Barbara Hershey. Naveen Andrews Lillian Vernon. Paolo Martino 23 Years Carol Burnett. Brian Miller Terry McMillan. Jonathon Plummer Ivana Trump. Robin Hurlstone Merle Oberon.

Robert Wolders 31 Years Ellen Barkin. Sam Levinson 32 Years Joan Collins. Percy Gibson Norma Ferriera. Chris Harvey British couple. Mark Harris 34 Years Gina Lollobrigida. Simon Martin British couple in Frank Basile her fifth husband 71 Years Wook Kunder. No eihän tuohon listaan paljoa jää kun karsii pois epäolennaisuudet. Onhan ikäeroja toki sitten koko maa täynnä kun aloitetaan KOLMESTA vuodesta, mutta siinä vaiheessa ei varmaankaan ole mitään kovin merkittäviä elämänvaiheiden eroja ellei puhuta lapsista.

Julkkisten elämä taitaa noin keskimäärin muutenkin poiketa normaalimenosta? Vai onko jonkun täällä kirjoittavan kaveripiiri täynnä pareja joilla kaikilla on vähintään 20 vuoden ikäero JA he kertovat juttelevansa Elvikselle tmv. Turhaahan tämä nyt on kun valtaosa ei tunnu ymmärtävän sanaa "keskimäärin", mutta yleensä ihmiset ovat omien havaintojeni mukaan pariutuneet suurinpiirtein ikäisensä kanssa.

Ilmeisesti teidän ystäväpiirissänne asia on toisin. Onkin ihme miksi tästä nyt sitten lehdessä kirjoitetaan kun tämänhän pitäisi olla niin tavanomaista.

Tulipa mieleen sellainenkin, että lajin säilyvyyden kannalta olisi kai oleellista että yksilöt sieltä vahemmasta päästä järkevöityisivät ja antaisivat nuoremmille vuoron elää huolettomammin.

Huolehtisivat siitä että jälkikasvulla on asiat kondiksessa ja selviytyvät hengissä aikuisikään, jolloin heillä on taas vuoro ottaa vastuuta nuoremmistaan.

Jännä periaate että nykyään arvostetaan korkealle ikinuoruutta, on oikein kunnia asia pysyä yhtä lapsellisena kuin teininäkin. Mitä eläinpopulaatiosta olisi jäljellä jos sekä aikuiset että pennut kirmaisivat pellolla vailla huolen häivää eikä kenelläkään olisi mitään käsitystä koska on syytä mennä piiloon, saati että välittäisi jakaa sitä informaatiota kenellekään, ei kai moinen kalkkismeininki kiinnosta elukoitakaan Toki olisikin parempi että väki vähenisi, joten ehkäpä jotain itsetuhonappia on sitten painettu Samanlaiset pahantahtoiset kylänakat, levittävät ilkeitä juoruja muista ihmisistä, joiden perusteella viattomat "poltetaan roviolla" tai ainakin teilataan FB: Kaikesta normaalista koitetaan tehdä epänormaalia.

Media koittaa esittää että sellainen asia, joka ei ole koskaan ollut Suomen rikoslaissa kiellettyä tai rangaistavaa, olisi silti jotenkin epämoraalista, vaikkei näin ole. Luuletko ettei homopareja ollut lainkaan silloin kun homoseksuaalisuus oli rikos?

Samaan sukupuoleen sekaantuminen oli rikos vielä luvulla ja luvulla mielisairaus Oli niitä silloinkin mutta se salattiin koska he olisivat joutuneet siitä vankilaan. Koita ymmärtää että vaikka joku asia olisi sinun mielestäsi "ällöttävää", niin se ei tee siitä väärää tai moraalitonta.

Minuakin ällöttää monikin asia, mm. Ihmisen seksuaalinen käyttäytyminen perustuu nautintoon. Jos seksi olisi epämiellyttävää, sitä ei tehtäisi. Mutta koska tuo kyseinenkin pari ilmiselvästi nauttii keskinäisestä rakastelusta, suotakoon se heille. Mitä se on teiltä pois että muut ovat onnellisia ja saavat seksuaalista tyydytystä?

Ai niin raamattu kieltää nautinnot? Elämän pitää olla pelkkää kärsimystä? Milloin raamatusta on tullut lakikirja? Tämä menee jotenkin niin täydellisesti ohi ainakin siitä mitä itse olen yrittänyt kirjoittaa, että et taida koko tekstiä minulle tarkoittaakaan vaikka minua siteerasit. Tuli jopa mieleen päin kuusta muotoiltu passiivilause? Tämä asia ei ole mielestäni ällöttävä, missä ihmeessä niin olen väittänyt. En myöskään aja formulaa vaikka Häkkinen sanoisi niin televisiossa.

Kun sä ajat formulaa jne. Varsinkin naiset syyllistyvät ikärasismiin toisia naisia kohtaan arvostelemalla ja luomalla esteitä pelkästään naisen iän perusteella. Eräs kuuluisa nainen kertoi että kun hän oli työkavereidensa kanssa viihteellä ja kehui nuorta miestä komeaksi, muiden naisten reaktio oli heti että "olet lastenahdistelija, hänhän voisi olla oma poikasi". Pahinta oli että sama nuori mies tuli pyytämään tätä vanhempaa naista tanssiin kanssaan, mutta nainen kieltäytyi, koska muut työkaverit paheksuivat.

Kyseinen tapaus osoittaa kuinka sisäsyntyistä ikärasismi naisilla on. Naiset kuormittavat tahallaan muita naisia omilla ennakkoluuloillaan ja kateudellaan.

Sen sijaan että naiset yhdessä kapinoisivat kaksinaismoralismia vastaan, naiset käyttävät sitä toisiaan vastaan. Naisissa on useita jotka toimivat tämän sanoman sanansaattajina ja ylimpinä moraalisina tuomareina, pyrkimyksenään pitää muut naiset "kurissa". Nainen on naiselle susi, pitää edelleen paikkansa. Jos joku nainen rikkoo näitä kirjottamattomia sääntöjä ja uskaltaa olla nuoren komean miehen kanssa, niin muut naiset katkerina liittoutuvat häntä vastaan ja koittavat kaikin keinoin sabotoida suhteen.

Ikärasismi voi hyvin tämän ajan Suomessa parin valinnassa. Suomi on niitä harvoja maita maailmassa, missä varsinkin v. Muissa maissa ikäeroon parisuhteessa suhtaudutaan luonnollisesti. Huvittaa nähdä seuranhakuilmoituksia missä ikähaarukka on asetettu parin vuoden sisälle ja muita kriteereitä vielä kymmenkunta. Tilastollisesti sopivan henkilön löytyminen lienee nollan hujakoilla?

Miksi iästä tehdään niin tärkeä kynnyskysymys parisuhteen aloittamiseen? Eivätkö aivan muut persoonaan liittyvät asiat ole tärkeämpiä? Mielestäni tiukka samanikäisyyden vaatiminen osoittaa ajattelun olevan vielä teiniromantiikan tasolla, jolloin tosiaan ikä oli hirveän tärkeä. Oletteko naiset todella noin lapsellisia että haette parisuhteesta vain jotain idyllistä epätodellista kiiltokuvaa, eikä oikeaa todellista ihmissuhdetta?

Sairaita akkoja olette,mielisairaala Kellokoski olis teidän paikka,suljetulla osastolla! Hyi saatna mitä pervoja akkoja maa päällään kantaa.

Itse olet tainnut karata sieltä, vaahtoamisesta päätellen? Kannattaisko sunkin vaan miettii miten saisit oman elämäs kuntoon, eikä puuttua muiden asioihin, kun ne ei mitenkään kuulu sulle? Minä en ole koskaan vaatinut henkilöllisyys todistusta ihmiseltä josta pidän, ja onko se sairautta jos rakastaa jotain toista ihmistä.

Suomalainen on aika jäykkä ihminen kun ajattelee miten paljon muiden ihmisten suhteet ovat heidän hampaissaan, ja ikä kysymykset pitäisi olla jokaisen omassa päätösvallassa ei siis juoruavien ihmisten joiden päätehtävä elämässä on vatkoa toisten asioita. Heidän mukaansa naisen pitää olla tasan 2 vuotta nuorempi kun miehen, naisen ei saa käyttää meikkiä eikä muuta vaatetta kun korkeintaan kymmenen vuotta vanhaa housupukua joka ei paljasta mitään muuten on huora, ja hiukset pitää olla leikatut potta päässä, ja kirkkaan punaista huulipunaa joka kuonoon ja ei saa keskustella miesten kanssa edes töissä sitä sanotaan miesten jahtaamiseksi.

Ja tälläillä ihmisillä on jopa äänioikeus.

...

En osaa päästää irti. Koska en usko, että pystyisin koskaan löytämään mitään yhtä rakasta ja tärkeää. Olen aina ollut huono ystävystymään.

Eikä minulla ole muita sydänystäviä, joihin pystyisin tukeutumaan jokaisessa vartalon ongelmassani tai henkisessä. Kuitenkaan, en voisi kuvitella harrastavani seksiä hänen kanssaan. Mutta miehet, herättävät minussa suuren ahdistuksen jota en pysty karistamaan kannoiltani. En tiedä mitä teen. Elän itseni kanssa ristiriidassa.

Olen vuotias nainen, joka ei ole ikinä virallisesti seurustellut tai ollut fyysisessä suhteessa kenenkään kanssa. Ylipäätään olen seksuaalisuuteni suhteen "myöhäisherännäinen", seurustelun aloittaminen tuntui minusta yli kaksikymppiseksi vieraalta ajatukselta. Olen kuitenkin kokenut romanttisia ihastuksen tunteita lapsuudesta lähtien, ja nyttemmin olen tuntenut myös yhä voimakkaampaa seksuaalista vetovoimaa tiettyjä ihmisiä kohtaan.

Ongelmani on se, että en koe olevani täysin hetero. Nuorempana ajattelin, että olen varmaan aseksuaali vaikken tuota nimitystä silloin tiennytkään , koska en kokenut poikia kohtaan suurempaa kiinnostusta kuin tyttöjä kohtaan. Pitkään odotin, että tunteeni vastakkaista sukupuolta kohtaan vahvistuisivat, ja saisin "varmistuksen" heteroudestani.

Ja koska en tällaista vahvistusta saanut, aloin myös odottaa "varmistusta" sille, että olen lesbo. Minulla on ollut lapsesta asti vahva sosiaalinen heteron identiteetti: Kuitenkin on tuntunut hankalalta ottaa konkreettista askelta seurustelun suhteen. Häiritsevintä tässä asetelmassa on se, miten itse sopisin yhtälöön kummankaan sukupuolen kanssa. Olen aina ollut keskimääräistä "poikamaisempi" tyttö kiinnostuksenkohteideni ja persoonallisuuteni puolesta, lapsena viihdyin paremmin poikien seurassa jne.

Toisaalta ulkonäöllisesti saatan välillä olla hyvinkin naisellinen tykkään laittautua, käyttää naisellisia vaatteita, minulla on pitkä tukka jne. Ajatus seurustelun aloittamisesta miehen kanssa on hankala, koska minusta tuntuu, että joudun esittämään "naisellisempaa" kuin oikeasti olen. Miehet tuntevat joskus tulevansa "petetyksi" kanssani, kun ulkonäköni ja olemukseni antaa ymmärtää, että olen "perinteinen" nainen, ja todelliselta luonteeltani olenkin jotenkin tätä määrätietoisempi ja suorempi.

Monesti vetäydyn tilanteesta, ennen kuin tämä ristiriita edes tulee esille, sillä se ahdistaa minua itseäni liikaa. Naisen kanssa seurustelussa taas ihan kaikki konkreettinen tuntuu vieraalta, koska en ole tuota mahdollisuutta nuorempana edes ajatellut. Toisaalta psyykkinen puoli tuntuisi naisen kanssa jotenkin luontevammalta; tietyssä mielessä koen olevani "perheen pää" ennemmin kuin henkisen suojelun ja tuen passiivinen vastaanottaja. Tuntuu siltä, että seurustelua kokeillessa "pettäisin" molempien sukupuolten edustajia, koska en koe itseäni täysin luontevaksi kummankaan kanssa.

Tarkoittaako tämä sitä, että olen biseksuaali? Vai olenko vasta heräämässä oleva lesbo? Tätä olen pohtinut etenkin siitä syystä, että viime aikoina on tuntunut, että pidän miehistä vain, koska heidän isku-yrityksensä imartelevat minua, enkä ehkä tunnekaan muuta kuin pinnallisia tunteita miestä kohtaan. Entä voiko ihastus miestä ja naista kohtaan ilmetä eri tavoin? Olen 45v-perheellinen mies ja olen jo vuosia harrastanut ristiinpukeutumista ja erilaisia kumiasuja.

Nykyään tuntuukin, että nk. Harrastukseni koskee vain asusteita, en ole transsukupuolinen, en käytä peruukkeja jne. Olen harrastanut pitkälti itsekseni, mutta viime vuosina olen etsinyt myös saman henkisiä harrastajia sex-kumppaneiksi, toisen satunnaisia, toisen säännöllisempiä. Kaikki heistä ovat olleet miehiä, mukavia ja turvallisia kokemuksia, hekin usein myös ukkomiehiä.

Itseasiassa, tällaisia miesten välisiä sex-kokemuksia ja kumppaneita on viime vuosien aikana kertynyt enemmän kuin mitä naiskumppaneita yhteenlaskettuna koko aikuisiän aikana.

Nakusexiä en miesten kanssa voisi harrastaa vaan johde tulee asujen kautta, En tunne seksuaalista vetoa miehiä kohtaan sinänsä. Terveydestä olen aina huolehtinut myöskin. Vaimoni kanssa seksi-elämä on alkuvuosien jälkeen ollut laimeaa ja nyt ruuhkavuosien lapset 3 ja6 v aikana entistäkin laimeampaa. Arki muuten pyörii mukavasti ja viihdymme toistemme seurassa erinomaisesti ja meillä on mukavaa.

Hän on seksuaalisuudeltaan melko lailla viileä ja olen tavallaan kyllästynyt olemaan jatkuvasti aloitteentekijä.

Näissä asioissa keskusteluyhteyttä ei muutenkaan ole koskaan ollut. Hän kokee asiat vaikeina, enkä itsekään juuri näistä asioista tykkää puhua. Asiaa ei ainakaan helpottanut se, että vaimo löysi asuvarastoni ja yhteydenpitovälineeni.

Silloin asiasta keskusteltiin ja tunsin eräänlaista helpotusta, koska salailu oli päättynyt ja minulla on selkeä syy lopettaa harrastus. Muutama viikko menikin ihan ok. Lupasin hävittää asusteet, en tehnyt näin, siirsin ne vaan turvallisempaan paikkaan ja hankin myös uuden yhteydenpitovälineen. Eipä aikaakaan, kun sama ralli oli taas päällä. Nyt tosin tuntuu, että asia on mennyt vielä huonompaan suuntaan, sillä käytännön asioita tulee lykättyä, että ehtii sex-juttuja harrastamaan. Netissä saattaa päivästä vilahtaa äkkiä tuntia ihan porno-ja chatti sivuilla itseään tyydyttäen ja seuraa etsien.

Olen useasti tehnyt pyhän päätöksen, että nyt se on loppu. On se, parikin tuntia jopa ja sen jälkeen tilanne alkaa taas lipsua käsistä. Olen voimakkaasti visuaalinen ihminen ja varsinkin kesäaikaan joka paikassa on ärsykkeitä, jotka ajavat sivuraiteelle. Sivuraiteelta ei pääse pois kuin itsetyydytyksen kautta. Tyydytän itseäni lähes päivittäin, joskus useampia kertoja päivässä.

Tiedän, että se auttaa siirtämään ajatuksia seksistä ja fetisseistä ja sitä kautta pystyn hoitamaan nk. Uskon, että vaimoni olettaa minun parantaneeni tapani ja mielelläni olisin hänen uskonsa arvoinen. Tunteitani kun olen tutkiskellut, niin vakioseuralaisten luona vierailuista ei enää tule edes huono omatunto, kuten joskus aiemmin. Toki sitä miettii, että pitikö sitä taas langeta, mutta so not, sanoisi Nykänen. Uudet tuttavuudet ja ensivisiitit saattaa hetken mieltä kaivertaa, mutta kun himo taas nousee, asia unohtuu ja kaikki tuntuu hyvältä.

Olen myös useasti suunnitellut hävittäväni asusteet ym. Haluaisin kovasti päästä asian yläpuolelle, sillä tämä haittaa arkiaskareita, työntekoa työssäni voi pitkälti määrätä työajat , lasten kanssa oloa ja ylipäätään perhe-elämää, sosiaalisista suhteista puhumattakaan.

Jos vapaa-aikaa on itselle, menee se seksin parissa vaikka muutakin tekemistä olisi. En ole varma, haluanko näistä asioita puhua naamatusten tai edes puhelimessa kenenkään kanssa. Koen asian tavallaan hävettävänä eritoten toistuvien lankeamisten johdosta. Hei, Olen alle 30 vuotias naiseksi syntynyt henkilö, joka on pienestä lapsesta lähtien ollut seksuaalisesti aktiivinen. Onnekseni sain syntyä perheeseen, joka ei ensi kädeltä tuominnut toisen ajatuksia ja tekoja, vaan ensimmäinen oppi oli oman itsensä arvostus.

Olen siis polvenkorkuisesta lähtien tiennyt, että kiusaajat ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, enkä heille kumartele — enkä ole kumarrellutkaan.

Ongelmani ei siis ole toisten hyväksyntä eikä oma hyväksyntäni, olen täysin sinut itseni kanssa. Haluaisin vain tietää, millaista termiä minun tulisi käyttää esitellessäni itseni muille, jotta he ymmärtäisivät, millainen ihminen olen. Koen itseni ajoittain naiseksi, ajoittain mieheksi. Kokonaisvaltainen tunne voi kestää tunteja, päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia, ja ajatusmaailmani, arvoni, eleeni, puhetyylini ja käsitykseni vartalostani muuttuvat sen mukaan, kumpi tunnen olevani. Kokemukseni ei edellytä, että minun tarvitsisi pukeutua erityisesti kuvaamaan sukupuolista olotilaani, mutta olen kyllä ajatellut, että voisin hankkia miesten vaatteita, jos muiden olisi silloin helpompi käsittää minut miehenä.

Koska välillä kuitenkin olen nainen, en ole harkinnut esim. Eivätkä ne haittaa minua miehenä, olen sokea vartaloni "virheille". Naisena olen biseksuaali, ja olen kerran kokeillut seksiä naisen kanssa.

Naisissa kiinnostaa vain seksi, ei parisuhde. Naisena olen myös kokenut hyvin paljon, ja päätynyt lopulta naimisiin ja äidiksi.

Puolisoni on hyvin avarakatseinen, hyväksyy biseksuaalisuuteni ja arvelee ehkä itsekin olevansa sellainen. Olen myös saanut olla miehen "roolissa" hänen kanssaan, mutta hän ei pysty kokemaan minua miehenä. Miehenä olen täysin homoseksuaali, haluaisin suhteeseen toisen miehen kanssa, joka hyväksyy, että olen mies. Tässä on siis perusongelmani: Olen löytänyt monien mielenkiintoisten henkilöiden seuranhakuilmoituksia, mutta en ole viitsinyt vastata, koska he ovat ilmaisseet hakevansa miestä, enkä tiedä kelpuuttaisivatko he minua.

Miten esittelisin itseni tällaisille henkilöille? Saisin kerrottua, että vartalostani huolimatta olen mies, joka etsii miestä? Rivien välistä voi lukea, että naisena ja miehenä minulla on erilaiset moraalikäsitykset. Nainen on varattu, mies ei. Kiitos jo etukäteen vinkeistänne oikean termin löytämiseksi. Löysin juuri googlettamalla artikkelin maaliskuulta jossa käsiteltiin aseksuaalinen parisuhdetta ja teksti oli kuin omasta elämästäni.

Ongelma on minulle ja meille todella iso. Minä kärsin ja itken kun en saa tarpeita tyydytettyä ja hän on pahoillaan kun ei halua. Emme oikein pystytä eikä osata puhua. Aihe on liian vaikee. En halua loukata enkä riidellä ja hän sulkeutuu koska ei myöskään osaa sanoa mitään. Yritän ymmärtää mutten ymmärrä. Erota emme halua , mutta asialle pitäs saada jokin kompromissi jotta säilyis vielä jonkinlainen itsetunto.

Mikä neuvoksi , tartten apua. Vuosia seurustellut miesten kanssa. Mutta ko vuotiaana ensimmäisen kerran ihastunut parhaaseen ystävääni. Olen todella huolissani, sillä vuosien saatossa paine ja tarve biseksuaaliseen parisuhteeseen tuntuu vain kasvaneen päivä päivältä. Olen tällä hetkellä naimisissa neljättä vuotta aviomiehen kanssa. Olemme avoimesti puhuneet tilanteestani ja hän on jopa antanut siunauksensa sille, että jos koen tarvetta ns.

En kuitenkaan tunne asiaa oikeaksi miestäni kohtaan. Olen sen verran vanhan koulukunnan edustaja, että jos alkaisinkin tutkailemaan omaa seksuaalisuuttani, ei olisi oikein pysyä naimisissa nykyisen miehen kanssa. Seuraukset häntä kohtaan voisivat olla järkyttävät enkä haluaisi häntä satuttaa. Siksi en ole mitään asian suhteen tehnyt. Tietenkin asia on vaikea, sillä olen kasvanut kodissa, jossa homoseksuaalisuutta pidettiin pahana asiana ja olen oppinut siihen, että minunkin on oltava hetero, Viimeisin kahden vuoden ajan asia on vaivannut minua viikoittain.

Avioliitossani on muitakin ongelmia traumaattisten kokemusteni vuoksi. Seksi on lähes kokonaan loppunut, sillä se ahdistaa minua. Tälläkin hetkellä olen ihastunut erääseen opiskelukaveriini, joka ei kyllä taida ajatella minusta samoin. Mutta silti tämä kertoo, että olen jonkinlaisessa murroksessa ja olen onneton. En tiedä, onko kyse siitä, että olen elänyt vuosikausia ahdistavassa suhteessa hallitsevaan ja alistavaan äitiin, joka vihdoin viime syksynä kuoli.

Kaikesta huolimatta äiti oli minulle rakas, mutta helpotus silti tuli, kun äiti kuoli. Nyt koen olevani vapaampi toteuttamaan itseäni. Ja se helpottaa minua huomattavasti. Isänikin on löytänyt terveen parisuhteen.

Kaipaisin neuvoja tilanteeseeni ja että kuinka voisin selvittää itselleni ketään satuttamatta, että olenko biseksuaali vai kenties täysin naisiin mieltynyt en pidä sanasta lesbo. Lisäksi huolettaa kaksi lastani - miten he suhtautuvat tilanteeseen, jos todella tajuan, että en löydä sielunkumppania miehestä vaan naisesta. Vaikuttaako se negatiivisesti heidän omaan identiteettinsä ja kokevatko he hylkäämisenä sen?

En tiedä ja siksi kyselen tässä. Kuinka uskallan ja ennen kaikkea, kuinka löydän henkilöitä, joiden kanssa voisin tutustua omaan seksuaalisuuteeni turvallisesti?

Miten minun heterona tulee suhtautua häneen? Olemme 60 pari lapsia emme saaneet. Hän ei hyväksynyt vierasta auttajana sänkyymme. Olisin antanut mahdollisuuden tällaiseen toteutukseen. Vieraita olisi ollut jotka olisivat auttaneet tässä meitä. Niin monta kertaa, kuin vaan olisi ollut mahdollista vieras olisi saanut antaa vaimolleni hyvää. Löysin feminismin, kun aloin käyttää nettiä enemmän, noin vuotiaana.

Feminismin mukana tulivat uudet seksuaalisuudet, sukupuolet ja politiikan osat. Kiinnostuin etenkin aseksuaalisuudesta ja aromanttisuudesta, kun tunsin itseni kategorioihin sopivaksi. Minulla ei ole ollut ihastuksia omasta mielestäni. Ensimmäinen platoninen ihastukseni syttyi 5-luokalla, tosin luulin sitä romanttiseksi. Luulen, että se johtui joukkoon kuulumisen halusta.

Olin kiinnostunut tästä pojasta kovin, hänellä oli pari samaa kiinnostuksenkohdetta kuin minulla, ja oli aina kovin kiltti minulle. Ajattelin häntä usein, ja luokassa halusin saada hänen huomionsa. Nyt kun sitä enemmän ajattelen, en kuitenkaan halunnut romanttiseen parisuhteeseen tämän kanssa, halusin vain ystävystyä. Silti epäilen asiaa välillä. Tänä päivänä minulla on ollut noin vuoden ajan platoninen ihastus tyttöön, tosin se on intensiivisempi ja pidempi kuin ensimmäinen.

Hänelläkin on monia samoja kiinnostuksenkohteita kuin minulla. Emme ole enää samoilla luokilla, joten näen häntä vain pari kertaa viikossa. Mutta aina kun näen, mahaani kutittaa. Etsin häntä joskus koulun ruokalassa, ja haluaisin kovasti tutustua häneen paremmin. En mielestäni kuitenkaan halua tämän kanssa romanttista suhdetta. En ole kuitenkaan varma aromanttisuudestani tai -seksuaalisuudestani, näin nuori kun olen.

Joskus mietin, voisinko olla biromanttinen tai -seksuaali, mutta että enkö vain halua hyväksyä asiaa, kun aroaseksuaalin lokeron olen jo niin hyvin omaksunut, ja se tuntuu parhaalta. Epäilen kyllä, että olisin ainakin aromanttinen.

Seksikin tuntuu vastenmieliseltä, tosin se voi johtua iästäni. Sinään seksi lisääntymiskeinona tai mielihyvän hankkimisena ei tunnu ällöttävältä, mutta ei se kiinnostakaan.

Kuinka vastenmieliseltä seksi tuntuu, riippuu. Romantiikka ei itseänikään kiinnosta. Kun kuulen että ystävilläni on taas uusi ihastus, pyöräytän silmiäni. Sinään romantiikkaan perustuvat leffat tai sarjat eivät tunnu houkuttelevilta.

Osaan arvostaa romanttisia suhteita, mutta en näe itseäni sellaisessa, en nyt tai myöhemmin elämässä, eikä se tunnu oikealta, ei läheskään yhtä hyvältä kuin syvän ystävyyssuhteen ajatteleminen. Romanttisen suhteen sijaan näen itseni vanhenemassa lemmikin tai parhaan ystäväni kanssa, platonisella tavalla.

Pitäisikö minun kertoa kavereilleni, vai odottaa, jos tämä onkin vain vaihe? Hei, olen pian vuotias nainen ja muutaman viime vuoden aikana seksuaali-identiteettini on ollut melkoisessa myllerryksessä, enkä oikein tiedä enää, mitä ja ketä uskoa tai mitkä ajatukseni ja kokemukseni ovat "totta". Yläasteiässä huomasin, että minua eivät pojat ja seurustelu kiinnostaneet lainkaan ja että se teki minusta jonkinlaisen kummajaisen.

Tutkin asiaa ja löysin tietoa aseksuaalisuudesta, mikä tuntui silloin sopivan kuin nenä päähän. Seksi, pussailu, seurustelu ja kaikki siihen liittyvä tuntui täysin irrelevantilta minulle.

En pitänyt asiasta mitään meteliä tai edes kertonut siitä kenellekään erästä ystävää lukuun ottamatta, koska kiinnostuksen puute seurusteluun ei ollut missään vaiheessa ongelma. Kotopuolessakin taidettiin vain huokaista helpotuksesta, kun istuin pahimmat teinivuodet kotona lukemassa, enkä riekkunut baareissa tai kuolannut poikien perään.

En tästä syystä itsekään ajatellut asiaa tarkemmin ja pidinkin itseäni vuosikaudet aseksuaalina, mutta "käytännössä heterona". Lukion jälkeen muutin opintojen perässä isommalle paikkakunnalle ja tutustuin uusiin ihmisiin. Lyhyestä virsi kaunis, vuosien kuluessa huomasin ihastuneeni naispuoliseen opiskelutoveriini, josta oli myös tullut hyvä ystäväni. Tai ainakin luulen ihastuneeni - en edelleenkään tullut edes ajatelleeksi mitään sohvalla vierekkäin istumista intiimimpää kanssakäymistä hänen kanssaan, mutta pidin häntä äärimmäisen kauniina, halusin viettää hänen kanssaan kaiken aikani ja pelkkä puhelinsoittokin häneltä aiheutti perhosia vatsassa ja teki minut suunnattoman onnelliseksi.

En kuitenkaan koskaan kertonut hänelle tunteistani, koska en itsekään ollut varma, mitä tunsin. Kun hän sitten aloitti seurustelun erään toisen kanssa, yllätyin jopa itsekin, kuinka paljon se minuun sattui ja tajusin, että hän ei ollutkaan viehättynyt häneen "vain" ystävänä, vaan olisin mieluusti jakanut elämäni hänen kanssaan.

Siitä on nyt useampi vuosi ja vaikka olen päässyt ihastuksestani yli, tuntuu kuin sen jälkeen kaikki minussa olisi hiljalleen alkanut muuttua. Yritin olla ylianalysoimatta ihastustani, koska siihen ei liittynyt mitään seksuaalista ja sepitin itselleni olevani yhä "käytännössä hetero", mutta sain silti huomata kiinnittäväni enenevässä määrin huomiota viehättäviin naisiin, eikä ajatus seksistä tuntunut mahdottomalta, kun tulin ajatelleeksi, että partneri voisikin olla toinen nainen miehen sijaan, joskaan en edelleenkään kokenut seksiä mitenkään tarpeelliseksi.

Tämä tajuaminen syöksi minut jokseenkin myrskyisään identiteettikriisiin, minkä päätteeksi päädyin myöntämään itselleni, etten taidakaan olla edes pikkuisen hetero. Terminä lesbo alkoi kuulostaa osuvammalta. Olen keskustellut asiasta seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ystävieni kanssa ja heidän seurassaan minun on ikään kuin helppo tuntea itseni lesboksi. Heidän kokemuksensa ovat samankaltaisia kuin minulla, he eivät kyseenalaista termejä, joita itsestäni käytän ja he vaikuttavat vain ilahtuneilta siitä, että olen löytänyt tämän puolen itsestäni.

Yksin jäädessäni minua kalvaa kuitenkin edelleen epäilys, josta en uskalla tai voi puhua kenellekään. Entä jos olenkin käsittänyt jotain väärin itsessäni? Mitä jos en ollutkaan ihastunut opiskelutoveriini - enhän halunnut seksiä - ja vain tulkitsin tunteitani väärin, ja kaikki siitä seurannut mieltyneisyys naiskauneuteen onkin vain jonkinlaisen itsesuggestion tuotos?

Se, että tämä tajuaminen tulee tässä iässä, eikä esim. En uskalla luottaa ajatuksiini, koska tuntuu jotenkin hupsulta painia näiden asioiden kanssa, kun on jo aikuinen ja minun pitäisi olla jo jotenkin "valmis".

Osa lähipiiristäni myös sekoittaa ajatuksiani lisää. Eräs perheenjäseneni sanoi minulle, että ei usko minun olevan lesbo, koska vietän niin paljon aikaa "sellaisten" seurassa, että todennäköisesti vain kuvittelen itsekin olevani heistä yksi.

Toinen sukulainen taas kommentoi, että minun ei ole tarpeellista tulla kaapista, koska en seurustele ja - suora lainaus - "kukaties tulet vielä muuttamaan mieltäsi". En ole edes uskaltanut kertoa kaikille perheenjäsenilleni seksuaalisuudestani, koska pelkään sen aiheuttavan repiviä ristiriitoja jo valmiiksi riitelyyn taipuvaisessa perheessäni. Töissä meillä on pieni ja avoin työyhteisö minua taas kiusoitellaan siitä, etten ymmärrä mieskomeuden päälle ja vaikka olen kertonut, ettei seksi kiinnosta minua ja työtoverini väittävät tietävänsä, mitä aseksuaalisuus on, he eivät tunnu ottavan minua vakavasti, koska seksi ei ole minusta iljettävää tai vastenmielistä.

Tai ehkä minun pitäisi todistaa seksuaalinen suuntautumiseni jotenkin? Toisaalta en kuitenkaan jaksa jatkuvasti selitellä ja todistella itseäni, koska olen itsekin epävarma, enkä halua avautua kaikista seksuaalisuuteni kommervenkeistä ihan kenelle tahansa. Ja miten ylipäätään todistaisin olevani sekä viehättynyt naisiin, että aseksuaali?

Kuka minua uskoisi, kun en itsekään ihan ymmärrä, miten tällainen kombo oikein toimii? Olenkin ottanut tavaksi selvitä näistä tilanteista palaamalla takaisin ajatukseen itestäni "käytännössä heterona" koska tosiaan, en ole koskaan seurustellut tai ollut minkäänlaisessa intiimissä suhteessa yhtään kehenkään, joten minulla ei ole varsinaisia todisteita homoseksuaalisuudestani.

Mutta mitä enemmän olen tullut sinuiksi homoseksuaalisten taipumusteni kanssa, sitä rasittavammalta teeskentely tuntuu ja joskus lipsahdan roolistani, mikä luo hämmennystä kanssaihmisissä. Minusta tuntuu myös, että jatkuva seilaaminen roolista toiseen etäännyttää minut muista ihmisistä, koska he aistivat, etten ole aito.

Koen olevani jotenkin hukassa, tai vähintään eläväni kahdessa todellisuudessa. Luottoystävieni seurassa tunnen itseni vapaaksi olemaan juuri niin homo ja juuri sellaisella tavalla kuin hyvältä tuntuu, mutta muualla en ole oikein mitään, en aseksuaali, en lesbo, en hetero. Epäilen identiteettiäni, koska se ei ole pysyvä ja pelkään, että homoseksuaalisuutenikin on vain joku alitajuinen rooli muiden joukossa, olkoonkin, että niinä hetkinä, joina voin olla avoimesti naisiin viehättynyt aseksuaali, koen itseni eheäksi ja kokonaiseksi.

En tiedä, mitä voisin tehdä, että elämääni tulisi selkeyttä ja identiteettiini pysyvyyttä. Muutin hiljattain uudelle paikkakunnalle työn perässä ja luotettavimmat ystäväni asuvat nyt tunnin ajomatkan päässä, ja nykyinen kotipaikkakuntani on niin pieni, ettei täällä ole esimerkiksi Setan paikallistoimintaa. Lisäksi yleisilmapiiri on melko konservatiivinen. Koen itseni eksyneeksi, yksinäiseksi ja eristetyksi.

Olin samaan aikaan ihastunut myös yhteen poikaan. Jostain syystä säikähdin aika paljon sitä, että menin ihastumaan tyttöön.

Aloin ihastua samanaikaisesti sekä poikiin että tyttöihin. Pahinta oli, etten uskaltanut kertoa kenellekään, enkä tiennyt mitä tehdä. Yritin tosi kauan uskotella itselleni, että tämä on joku vaihe, joka menee ohi mutta tilanne on yhä sama, kun kevät talvella , ihastun sekä poikiin että tyttöihin. Olen yrittänyt kertoa jo monesti mutta tuntuu ettei rohkeus riitä, vaikka sitä on kerätty jo aika kauan aikaa. Minua ahdistaa pitää tällaista "salaisuutta" itselläni, tosin olen uskaltautunut kertomaan parille hyvälle kaverille.

He onneksi suhtautuivat hyvin, todella hyvin. En vaan tiedä milloin ja miten voisin kertoa. Läheiseni ovat melko hyväksyväisiä enkä ole kuullut heidän puhuvan ilkeään sävyyn sateenkaarikansasta.

Silti pelkään, että jos kerron, jotain pahaa tapahtuu ja he eivät hyväksy. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä?? Olen kolmekymppinen avioliitossa elävä kotiäiti. Minua on vaivannut pitkään omat ajatukseni perinteisestä avioliitosta, miten minä en ehkä kykenekään olemaan kelvollinen vaimo. Koen olevani polyamoristi, tai polyseksuaali tai jokin vastaava.. On vaikea löytää tästä tietoa netistä suomeksi, suomi24 ei ainakaan ole hyvä linkki siihen..

Mutta sen kautta löysin kuitenkin tämän sivuston, tämä vaikuttaa tarpeelliselta ja hyvältä palvelulta, kiitos teille työstänne.

Minun on vaikea elää avioliitossa polyna. Mieheni on avoin asioille, mutta ei ymmärrä. Että kun laitoin sormuksen sormeeni, yhtäkkiä minun omistusoikeus siirtyikin miehelleni. Ettei kukaan muu koskaan missään ikinä saisi minua rakastaa, enkä minä ketään muuta kuin miestäni. Että avioliitossa ei olisikaan kyse rakkaudesta, vaan toisen omistamisesta. Tämä ajatus tuntuu minusta ahdistavalta. Rakastan miestäni, minulla ei ole tällä hetkellä muita miehiä, enkä haluakaan, enkä ehdikään, meillä on neljä lasta!

Mutta jossain vaiheessa elämää, miksei? Ei se olisi pois minun rakkaudestani miestäni kohtaan. Näin siis minä ajattelen. Ajatuksissani minä olen mieheni kanssa avioliitossa hautaan saakka, mutta siihen kuvioon mahtuu myös muita.

Sallin tämän myös miehelleni, en koe mustasukkaisuutta, en ole koskaan ollut mustasukkainen. Mieheni koki asian aluksi siten, etten rakasta häntä tarpeeksi. Yritin selittää asiaa auki hänelle, mutta se on vaikeaa, kun ei ihan itsekään ole päässyt perille, mitä haluan. Selitin asian niin, ettei minun rakkauteni ole sellainen "pala", mikä pienenee, kun annan sitä ihmisille pois.

Selitin asian lasten kautta, meillä on monta lasta ja kaikkia niitä me rakastamme, eikä se rakkauden määrä pienene sitä mukaa, kun lapsia syntyy eli ihan kuin viimeiselle lapselle jäisi vähemmän rakkautta kuin muille ja rakkaus voisi loppua jossain vaiheessa.

Koska mieheni on kokeilunhaluinen ja sinänsä avoin seksuaalisesti monille asioille, hän aloitti kanssani avoimen suhteen. Se tosin tarkoitti sitä, että hän hankki yhdenillanjutun itselleen.

Tämä oli kyllä minulle ihan fine. Mutta sitten mieheni päättikin, että nyt tämä "kokeilu" lopetetaan. Minulla ei ollut mitään juttuja, ajattelin, että jos mies kuin tottuisi ajatukseen, niin ehkä sitten joskus minullakin voisi olla jotain suhteita, tai meillä yhdessä. Nyt mies on sitä mieltä, että olemme vain me kahdestaan, emmekä ole asiasta puhuneet sen koommin. Minua asia kuitenkin ahdistaa jollain tasolla. Koen sellaista painostavaa tunnetta rinnassani, kun alan ajattelemaan näitä asioita, koko loppuelämä kahdestaan.

Yritän olla ajattelematta, mutta ne tulevat väkisin mieleeni. Minulla on romanttisia ajatuksia joihinkin miehiin, mutta en halua pettää miestäni, koen sen olevan väärin. En halua myöskään erota, koska rakastan miestäni ja meillä on perhe. En myöskään halua aloittaa rinnakkaissuhdetta nyt, koska meillä on lapsia.

Ymmärrän täysin tämän asian, lapseni haluavat normaalin perheen. Enkä ole ajatellutkaan, että nyt mitään touhuisinkaan. Sitten kun lapset ovat isoja ja elävät omaa elämäänsä, silloin minä voisin aloittaa oman elämäni sellaisena kuin itse haluan.

Tavallaan suljen osan itsestäni johonkin piiloon, ja odotan aikaa kun saan päästää sen ulos. Sitten kuitenkin mietin, että onko tämä ihan reilua minua itseäni kohtaan?

Kuinka voisin helpottaa oloani? Mistä saisin jotain keskusteluapua tai vertaistukea tällaiseen ongelmaan? Olen 32 vuotias nainen ja olen ollut onnellisessa suhteessa 34 vuotiaan naisen kanssa jo 8 vuotta. En ole koskaan ollut miehistä kiinnostunut seksuaalisesti.

Puolisoni on pitkään halunnut adoptoida lapsen mutta minusta se on väärin, jos lapsen isäsuhde on vaarassa, koska lapsella on oikeus isään ja äitiin. Viime keväänä tapasin ihanan naisen ja elämäni muuttui täysin. Huomasin että seksuaalinen suuntautumiseni ei estä normaaliperheen perustamista, sillä tämä nainen 28v, olikin mies. Huomasin, että aivan sama mitä siellä jalkovälissä on, kun ihminen säteilee naisellista kauneutta ja auraa.

Rakastuin tähän mieheen ja haluamme perustaa perheen ja nyt olen pulassa. Kuinka selitän tämän puolisolleni, että haluan erota. En kykene siihen, koska hän on niin läheinen ja rakas minulle.

Toinen kuinka selitän hänelle, että hänkin voi löytää miehen itselleen. Koko asiana minulla on alkanut ahdistaa mm. Olen hakenut netistä tietoa ja mm. Thaimaassa on paljon kauniita naisia jotka oikeasti sitte ovatkin miehiä joihin me lesbot tai heteromiehet rakastumme. Taas ihan sama mitä siellä jalkovälissä on.

Mietin usein myös että eikö tästä voisi jakaa tietoa. Ei tarvitsis jakaa ihmisiä lesboihin, homoihin tai heteroihin vaan miehiin ja naisiin, joista osa tykkää feminiinisistä piirteistä ja osa maskuliinista. Rakkautta kaikille Lue vastaus.

Meillä on kaksi lasta, joista toinen jo aikuinen ja toinenkin melkein. Olen teini-iästä asti tiennyt olevani homo, mutta jotenkin vain elämä lähti menemään näin. Vaimoni on tiennyt seksuaalisesta suuntautumisestani alusta asti. Välillä on ollut vaikeita aikoja ja ero on ollut lähellä, mutta vasta nyt olemme oikeasti eroamassa. Vuosikaudet halusin vain seksiä miesten kanssa eikä varsinaisia syvempiä ihastumisia ollut kuin pari kappaletta. Tänä keväänä minulle tapahtui kuitenkin totaalinen rakastuminen toiseen mieheen.

Aloin huomata kiinnostuvani 25 vuotta nuoremmasta melko uudesta työkaveristani vähitellen. Lopulta tämä johti siihen, että ajattelin vain häntä päivin öin. En ollut ikinä aiemmin tavannut miestä, joka miellyttäisi minua niin täydellisesti joka suhteessa. Olin melko varma siitä, että hänellä ei ole parisuhdetta ja ajattelin, että on mahdollisuuksien rajoissa, että hänkin olisi kiinnostunut miehistä.

Lopulta tulin siihen tulokseen, että minun on pakko kertoa asiasta hänelle, koska muuten en ikinä pääse siitä yli. Eräänä iltapäivänä töistä lähdettyä onnistuin tarjoamaan hänelle kyydin ja kerroin autossa, että pidän hänestä joka suhteessa. Hän otti sen juuri niin hyvin kuin ajattelinkin, koska hän on niin hieno ihminen.

Valitettavasti hän ei kuitenkaan tuntenut minua kohtaan samoin, vaikka antoi ymmärtää, että hänellä on ollut homoseksuaalisia kokemuksia. Luulin, että asian selvittäminen auttaisi minua eteenpäin, mutta tuskasta tulikin aivan sietämätöntä. Minuun iski epätoivo siitä, että en enää koskaan voi tuntea mitään näin voimakasta ketään kohtaan ja että tämä oli viimeinen tilaisuuteni kokea syvällinen rakkaussuhde miehen kanssa.

Kerroin rakastumisesta vaimolleni ja sen tuloksena päätimme erota, koska tämä oli hänellekin liikaa. Tapahtumasta on nyt n. Nyt on uskoni kuitenkin lopullisesti alkanut hiipua, mutta rakastumisen tunne ei hellitä. On vaikeata nähdä häntä päivittäin, mutta vielä vaikeampia ovat viikonloput, kun tiedän, että en näe häntä. Olen nyt laittanut eri paikkoihin kontakti-ilmoituksia, joissa haen miestä tositarkoituksella, mutta en ole kovin toiveikas.

Halusin vain kertoa tämän tarinan, vaikka eihän tähän auta kuin aika tai se, että työkaverini mahdollisesti on lähdössä muualle, jolloin en enää häntä näkisi. Sekin ajatus tosin tuntuu pahalta, vaikka pidemmän päälle se ehkä olisi paras ratkaisu. Olen jotenkin pohjattoman surullinen siitä, että haluaisin saada rakastaa ja tulla rakastetuksi, mutta en jaksa uskoa siihen, että se koskaan toteutuisi. Tuntuu siltä, että tämä oli viimeinen mahdollisuus eikä minulla ole enää oikein mitään motivaatiota elämään.

Samassa yhteydessä tulin myös kaapista ulos melko monille ja ajoittain tuntuu siltä, että en mitenkään selviä tästä täydellisestä elämän ja tunteiden myllerryksestä. Haluaisin saada asiallista tietoa fetisismistä.

Tämä tiedontarpeeni on herännyt nykyisessä seurustelusuhteessani, jossa kumppanillani on parikin erilaista fetissiä. Sinänsä fetissit ovat minulle ihan ok ja kiinnostaviakin, joskin omakohtaisesti outoja. Eniten hämmentää se, miten haltioissaan kumppanini saattaa tarkastella sitä kehonosaa minussa, joka on hänen fetissinsä. Tavallaan se tuntuu imartelevalta, sillä kumppanini selvästi pitää ja nauttii siitä.

Toisaalta huomaan välillä kokevani oloni hieman vaivautuneeksi, sillä hetkellisesti saatan tuntea, ettei minulla henkilönä ole siinä tilanteessa väliä, vain sillä kehonosallani. Olen jonkin verran fetisseistä lukenut netistä, mutta mielelläni kuulisin lisää tai ottaisin vastaan asiallisia linkkejä.

Mietityttää myös se, mistä fetissit saavat alkunsa? Tervehdys, Kirjoitan teille saadakseni neuvoja tilanteeseen johon olen joutunut avovaimoni kanssa. Olen 50v mies, ei omia lapsia, avovaimollani on kaksi, toinen on jo muuttanut kotoa. Olemme seurustelleet 16 vuotta. Olen jo kauan pitänyt siitä, kun naiset käyttävät seksikkäitä alusasuja niin kuin sukkanauhat, korsetit jne.

Noin 10 vuotta sitten kiinnostuin myös ns. Vähän myöhemmin kiinnostuin myös latex alusasuista. Avovaimoni ei ollut kiinnostunut käyttämään sellaisia, hänen mielestään ne olivat vastenmielisiä, hänen mukaan en rakastelisi hänen kanssaan vaan niiden alusasujen kanssa.

Olin kuitenkin niin kiinnostunut niistä että ostin niitä itselleni. Pidin niitä salaa, kun ketään ei ollut kotona, ja masturboin, tuntui todella kiihottavalta pukea ne päälle. En ole kuitenkaan kiinnostunut pitämään naisten vaatteita muuten kuin seksin tai masturboinnin aikana. Meni muutama vuosi ja avovaimoni suostui siihen, että minä pidän näitä naisten alushousuja päällä kun rakastelimme, ei joka kerta, enkä itse myöskään halunnut joka kerta pitää niitä.

Oli todella kiihottavaa pukea ne päälle ennen rakastelua, sydän löi nopeasti, kädet tärisivät. Kun käytin näitä asuja yksin, en saanut yhtä kiihkeätä tunnelmaa. Suosikkini ovat yhdet kumihousut penisputkella, pitkän neuvottelun jälkeen avovaimo suostui siihen, että käytän niitä seksin aikana.

Tuntuu todella hyvältä rakastella ne päällä, tunsin orgasmin tulevan monta minuuttia ennen kuin laukean. Nyt kuitenkin asiat ovat jostain syystä muuttunet.

Avovaimoni haluaa, että poltan kaikki alusasuni, tai muutan omaan asuntoon ja puen ne seksinuken päälle ja rakastelen sitä. En haluaisi, että suhteemme loppuu tällaisen asian takia, mutta mikä neuvoksi, en myöskään haluasi luopua alusasuharrastuksestani.

Voiko tällaisien fetissin saada loppumaan jollain tavalla, miten voisin päästä siitä irti? Onko jotain hyviä neuvoja tällaiseen ongelmaan? Kumihousuja olen käyttänyt vain 3 tai 4 kertaa. Harrastamme seksiä verrattain usein, hyvinä aikoina joka päivä, yleensä joka toinen, jos menee yli viikko ilman, silloin on jotain tapahtunut, esim. Kolme kuukautta sitä kesti, kuhertelua ja ihanaa yhdessä olemista, niin että mukana oli seksiä ja muita seksuaalisuuden näyttäytymisiä, mutta sitten se alkoi kadota.

Pikkuhiljaa väli oli joka toinen viikko, joka kolmas viikko kun oli lähintä mahdollista seksuaalista kanssakäymistä. Lopulta saattoi mennä kuukausi, että oli sitä. Kamppailemme sen kanssa, ettei kumppanini tiedä mitä hänen seksuaalisuutensa on, kuitenkin identifioituu tällä hetkellä aseksuaaliksi, koska häntä ei seksuaalisuus mitenkään tunnu kiinnostavan, saati seksi tai pussailu.

Vaikka hänellä on vaikeaa, on silti minun, toisen osapuolen, vaikea ymmärtää ja jaksaa tätä tilannetta. Kaipaisin aivan hirveästi vertaistukea joltain toiselta henkilöltä, jolla on sama kuin meillä: Asia on mennyt jo sen verran pahaksi, että se on vahingoittanut omaa itsetuntoani, sillä kamppailen sen kanssa, olenko itse tarpeeksi haluttava, teenkö jotain väärin, olenko väärä henkilö hänelle - hän kyllä herättää minussa niin hirveästi seksuaalisia tuntemuksia, ettei mitään jakoa.

Haluaisin kokea olevani haluttu, että muhun kosketaan ja että seksi olisi normaali osa parisuhdettamme. Itken aiheen tiimoilta lähes viikoittain, joskus monta päivää peräkkäin, sillä tämä tilanne on todella turhauttava, vastapuoli ei puhu aiheesta vaan lukkiutuu ja itse selitän monologeja siitä miltä tuntuu.

Olen miettinyt, että voisinko saada tarvittavat stressinhelpotukset muualta, mutta en oikeastaan haluaisi ketään muuta kuin kumppania. Tai jonkun ohjenuoran jota käyttää, ettei tarvitse aina itkeä ja pahoittaa mieltään, kun tulee pakit.

Koko suku on homofobinen, joten minullekin opetettiin jo ihan pienenä, että kaikki muu paitsi heterona oleminen on väärin. Onneksi sain tietää asioista lisää ja hyväksyin seksuaalivähemmistöt yläasteella. Vuosi sitten tajusin jotenkin olevani bi. Se tuntui oikealta ja hyväksyin seksuaalisuuteni, mutta en ole uskaltanut tulla kenellekään ulos kaapista, koska pelkään muiden reaktioita, vaikka tiedänkin että ystäväni hyväksyisivät minut. Mutta nyt olen alkanut miettiä seksuaalisuuttani.

Minulla ei ole mitään kokemusta, joten voinko vielä määritellä itseäni miksikään? Sen lisäksi, olen pohtinut paljon ihastuksiani ja mieltymyksiäni. Minulla on ollut pari ihastusta ja ne kaikki ovat olleet poikia kohtaan. Haluaisin olla pojan kanssa joskus suhteessa. Mutta seksi poikien kanssa ei tunnu kiinnostavan samalla tavalla kuin tyttöjen kanssa. Muistan, kuinka jo ensimmäisissä seksuaalisissa fantasioissani pidin paljon enemmän kahden naisen välisestä seksistä kuin miehen ja naisen.

Se on aina tuntunut huomattavasti kiihottavammalta. Olen katsonut myös pornoa, ja lesboporno on huomattavasti parempaa kuin heteroporno. En ole varma olenko hetero vai bi. Pitääkö minun odottaa, että saan jotain kokemusta ja miettiä sitten mikä tuntuu oikealta? Tämä asia on ahdistanut minua jo pitkään, varsinkin kun asuu vanhempien luona ja tietää että jos olen bi ja he saavat joskus tietää, he varmaan heittävät minut ulos eivätkä varmaan halua nähdä minua enää ikinä. Kiinnostun cis-naisista enkä ole koskaan potenut vetoa miehiä kohtaan.

En sulje pois vaihtoehtoa, ettenkö voisi kiinnostua transnaisesta - näin ei vain ole ikinä käynyt. En ole koskaan kiihottunut miesten takia tai potenut romanttistakaan vetoa, eli näillä spekseillä minun pitäisi siis olla hetero. Äskettäin kiinnostuin seksuaalisesti eräästä henkilöstä, jonka olin tuntenut jo pidemmän aikaa. Meillä oli lyhyehkö friends with benefits tyyppinen suhde.

Tämän suhteen aikana sain kuulla, että hän määrittelee itsensä muunsukupuoliseksi. Kiinnostukseni ei kuitenkaan hälvennyt häntä kohtaan vaan harrastimme seksiä tämän jälkeenkin.

Nyt olen alkanut miettiä, että eikö tämä tekisi minusta pan-seksuaalin? Oikeastaan, se että tämän suhteen jälkeenkin kutsuisin itseäni heteroksi, voisi jopa olla loukkaavaa tätä henkilöä kohtaan. Minä tietysti hyväksyn hänen sukupuolensa jne. En kuitenkaan koe, että pan-seksuaali olisi minulle oikea termi, koska aktiivinen seksuaalisuuteni kohdistuu niin voimakkaasti vain cis-naisiin. Miten minun tulisi sitten itseni määritellä? Koen edelleen hetero-termin mukavaksi ja itselleni sopivaksi, en vaan tiedä, kuinka uskottavaa minulta olisi käyttää kys.

Kiitos jo valmiiksi avustanne! Olen vuotias nainen ja jo pitkään identifioitunut biksi. En ole kuitenkaan liiemmin tuonut suhtautumistani esille. Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että pyrin suhteisiin vain miesten kanssa, koska niin on helpompi; tämä kuulostanee setalaisten korvaan rajoittuneelta ja niin se onkin, mutta omassa tuttavapiirissäni päätös on mielestäni ymmärrettävä.

Olen kyllä kysyttäessä vastannut aina rehellisesti ja muutaman läheisen kanssa saanut purkaa tuntojani enemmän. Viime aikoina olo on ollut levoton ja masentunut ja olen alkanut kyseenalaistaa sekä omia ajattelumalleja sekä suuntautumistani.

En ole ollut ikinä vakavassa parisuhteessa, vähemmän vakavia on ollut muutama. Nämä suhteet ovat olleet varsin epätyydyttäviä. Seksi ei ole tuntunut erityisen hyvältä, vaan olen saanut nautintoa lähinnä haluttavana olemisesta ja alistumisesta. En tiedä olinko yhdestäkään näistä miehistä todella kiinnostunut vai oliko kyse jostakin ihan muusta, halusta olla parisuhteessa koska muutkin tai halusta olla haluttava. Ylipäänsä kiinnostun ihmisistä seksuaalisessa mielessä äärimmäisen harvoin - ja jos olen rehellinen, niin kyllä ne ovat useimmiten naisia.

Olen miettinyt aseksuaalisuuttakin, kai siinäkin on jonkinlaisia asteita? Seksin ajatus abstraktilla tasolla ja eroottisissa tarinoissa kiihottaa, mutta en pysty kiihottumaan kenenkään todellisen ihmisen ajattelusta, enkä koskaan ole saanut orgasmia. Huomaan myös ajattelevani, että ehkä minä vain tarvitsen parisuhdetta vähemmän kuin ihmiset yleensä. Ehkä en tarvitse parisuhdetta? Minun on ollut vaikea ymmärtää ihmisten ahdistumista sinkkudesta, minullahan on laaja ystäväpiiri. Tiedän ahdistuvani lähinnä sen vuoksi, että mitä vanhemmat ja ystävät ajattelevat, kun en ole ikinä seurustellut.

Säälivätkö ne, jos olenkin yksin? Minä olen usein ajatellut, että hyvät ystävät ja ystävien lapset riittäisivät minulle, jos vain voisin olla varma, että heillä on minulle aikaa, kun olemme vanhempia ja muilla on perheet Pelkään kyllä yksin jäämistä, ja heikkoina hetkinä olen vakuuttunut, että hommaan heterosuhteen ja lapsia vain välttääkseni sen.

Huomaat, että ajatukseni ovat sekavia. En osaa tunnistaa, onko kyse siitä, että olenkin lesbo tai ainakin enemmän sinnepäin vai onko vain niin, etten ylipäätään oikein kiinnostu ihmisistä samalla lailla kuin muut. Mieleni tekisi tavata muita bi-naisia ja lesboja ja tunnustella, että ovatko omat kokemukseni ja ajatukseni heidän kanssaan samanlaisia.

Myös aseksuaalisuudesta olisi hyvä saada puhua jonkun kanssa, tunnustella että sopisiko se minuun. Olen harkinnut, että etsisin satenkaariväkeä ihan Helsingin yöelämästä, mutta tämä on lopulta niin pieni kaupunki. En välittäisi avata pohdintaani koko tuttavapiirilleni ennen kuin tiedän itse enemmän. Olen pian vuotias tyttö. Olen seurustellut kahden eri pojan kanssa, toinen suhde kesti vain puoli vuotta, mutta toinen oli kolme vuotta pitkä ja erittäin syvä.

Erosta on nyt puolisen vuotta, ja alan olla päässyt siitä yli. Olen samassa harrastustiimissä erään itseäni kaksi vuotta nuoremman tytön kanssa.

Vuosi sitten välimme lähenivät, meistä tuli hyvät ystävykset, ja aloimme viettää aikaa myös treenien ulkopuolella. Harrastukseemme kuuluu matkustelua, joten olemme viettäneet paljon aikaa myös ulkomailla. Emme ole juuri puhuneet seurustelusta, hän tietää, että olen seurustellut poikien kanssa. Hänen ystävissään on paljon eri seksuaalivähemmistöjen edustajia, ja hän on usein osallistunut prideen.

Olen palavasti ihastunut tähän tyttöön. Olen aika sekaisin, tunnetta on jatkunut jo yli kaksi kuukautta. En pysty nukkumaan, kun mietin hänen kosketustaan, kasvojaan, ääntään Haluaisin vain pitää häntä sylissäni, turvassa ja suudella häntä ja saada hänet onnelliseksi. Ei nykyään tarvi ensin mennä naimisiin että voi rakastella. Tai joutua oleen sen saman kanssa lopun elämäänsä. Eli ei toi lasten hankkiminen oo mikään selitys sille et vanhempi nainen ei vois olla ihan nuoren miehen kanssa.

Sitä paitti jos se mies joskus sitten haluu lapsia, niin voihan ne vaikka vuokrata kohdun tai se mies voi tehdä ne lapset sitten kun se on ite vanha. Ei nuoret jätkät muutenkaan mitään vauvoja halua riippakiveks. Yhtä kamala asia homosuhteet. Ahdasmielisillä ihmisillä kiuhuu yli välittömästi joku alle nelikymppinen on yhdessä alle kakskymppisen kanssa Ei se ikää katso, jos ajatusmaailmat ja elämäntyyli ja arvot kohtaa.

Karu fakta ettei minkään ikäiset sovi keskenään yhteen, jos ne kovin eri maailmoista tulee ja elää eri arvomaailmassa. Fiksu nuori mies 8. Miksi muka nuoren miehen kanssa seurustelevan pitäisi haluta ajella pillurallia?

Toisaalta jos joku haluaa, niin mikäs siinä. Voi sitä huonomminkin aikaansa viettää. Tää kyseinen nuori mies on lukiossa, eli hänellä saattaa olla jotain muutakin mielessä kuin amisajelut. En pysty fiksujenkaan nuorien miesten vuoksi ujuttamaan aivan jokaiseen lauseeseen sanoja "yleensä" , "keskimäärin" jne.

Aivan oikein, olet huomannut että kyse on yleistyksestä, muuta en ole väittänytkään. Lukio on omakohtaisesti koettu joten minulle on aivan turha syöttää ko. Koita nyt ymmärtää, lukion käyneenä sen ei pitäsi edes olla vaikeaa, ettei se että juuri sinä olet jotain mieltä jostain asiasta, tarkoita sitä että sama koskisi kaikkia muita ihmisiä tai että muiden täytyisi noudattaa sinun käskyäsi. Älä pelkää, kukaan ei varmastikaan pakota sinua yhtään mihinkään kun "raskaan työviikon ainoana vapaapäivänäsi painut aivan varmasti kotiin ja erittäin tyytyväisenä vällyjen alle".

Se on sinun oikeutesi. Mutta jos ja kun joku muu ei halua tehdä niin, niin sallittakoon se hänelle. Näetkö sen suurimpana ongelmana nuoren ja hieman vanhemman parisuhteessa, että nuori jaksaa ja vanha ei? Sehän nuoressa kumppanissa on niin ihanaa että hänellä on vielä jäljellä elämän iloa ja energiaa. Nuorten seurassa se vähän vanhempikin saa takaisin sitä menetettyä haluaan elää. Kuka sellaisen ihmisen kanssa haluaa olla? Ei edes se toinen vanha ihminen.

Siksi yhä useammat downshiftaavat, koska haluavat elämältä muutakin kuin työntekoa. Kokeilisit sinäkin joskus, niin ehkä sinun ei tarvitsisi kadehtia muiden onnea. Mielipidettä kysyttiin, sen olen omalta kohdaltani sanonut ja perustellut.

Onko nyt se isoin ongelma tässä, että asioista yleensä pitää olla ainoastaan sitä yhtä virallisesti oikeaa mieltä? Jos aloituksen kysymys olisi ollut että alkaisikohan sitä vakavaan suhteeseen luottohäiriöisen rapajuopon kanssa niin kaikki ulvoisivat kuorossa että ei missään tapauksessa, koska se on siitä asiasta se virallinen oikea mielipide. Eli onko sinun näkemykseni tästä asiasta nyt siis se, että koska en ole samaa mieltä kaikkien muiden kanssa niin minun tulee pitää turpani kiinni?

Jos ette ymmärrä edes liioiteltuja esimerkkejä niin oletatteko että alan tässä jotain pieniä vivahde-eroja selvittelemään?

Mutta jos oikeasti 20 vuotta elämästänne vaan hujahtaa jättämättä minkäänlaista jälkeä kokemusta, viisautta, väsymystä, yleistietoa, mielenkiinnon kohteiden muutosta, you name it niin ei varmaankaan tämä asia oikein avaudu vaikka miten selittäisin. Ai kuka haluaa olla sellaisen kanssa joka pyrkii rakentamaan vähän jotain pysyvämpääkin eikä vaan suunnittele asioita seuraavaan palkkapäivään asti, no hei toinen samanikäinen usein haluaa, ylläripylläri.

Hienoa että annat minulle oikeuden muumioitua ja olla kalkkis ja jopa "kadehtia"???!?!? Mielestäni olen itse sanonut jo alussa että muut tehköön puolestani mitä tykkäävät, yritin tässä nyt ilmeisen epäonnistuneesti selittää että erilaisilla elämänkokemuksilla maailmat eivät vaan aina kohtaa kovin hyvin.

Mutta kuten olen tunnustanutkin, niin ilmeisesti olen väärässä ja suurempi mysteeri onkin miksi näitä ikäeropareja ei sitten ole enemmän. Niistä vain ei tehdeä numeroo. Muslimien jumala Muhamed meni nuorena naimisiin häntä huomattavasti vanhemman lesken kanssa. Perimätieto korostaa avioparin suurta ikäeroa. Muhamed oli parikymppinen ja vaimo n. He elivät onnellisena yhdessä vaimon kuolemaan saakka, seuraavat parikymmentä vuotta, saaden useita yhteisiä lapsia.

Muhamad kunnioitti ja rakasti vanhempaa vaimoaan niin paljon että eli hänen kanssaan yksiavioisena. Niin ettei sitä koskaan tiedä vaikka tästäkin pariskunnasta syntyisi uusi uskonto, joka saa miljardeja seuraajia? Eikös Muhamed sittemmin avioitunut yhdeksän vuotiaan pikkutytön kanssa.

Missä ne parit on? Mun käsittääkseni se, että Jeesus käveli vetten päällä ja Jeesukseen miljoonat uskoo, ei tee vetten päällä kävelystä kovin yleistä ilmiötä. Tosiasiassa suurin osa miehistä on ikuisiä lapsia, mutta siitä huolimatta he haluavat seksiä ja heillä on oikeus sitä myös saada. Suomessa jo vuotias on oikeutettu itse valitsemaan kenen kanssa haluaa olla parisuhteessa eli ketä rakastaa ja rakastella. Ihmisellä on oltava itsemääräämioikeus päättää omasta seksielämästään. Jos ja kun 16 tai 18 vuotias itse haluaa rakastaa jotakuta ihmistä, niin mikä sinä tai kukaan muukaan on sitä kieltämään?

Petra Kapanen 38 ja hänen uusi avopuoliso 22v. Suusta syljetyt lääkkeetkin taitaa löytyä potilaan patjan alta.. Ai on sut päästetty vastoin lääkärin selkeitä ohjeita tietokoneen ääreen ja viä noin aikasin aamusta? Voi voi , ehkä sun sitten kannattaisi vaan syödä ne lääkkeet eikä jemmata niitä patjan alle?

No tässä "muutama" julkkispariskunta: Brad Beckerman June Carter. Johnny Cash Melanie Griffith. Antonio Banderes Heather Locklear. David Spade Jennifer Lopez. Ben Affleck Bette Midler. Martin von Haselberg Alania Morissette. Ryan Reynolds Anne Prince. Wil Wheaton Josefa Salinas. Coolio 4 Years Pamela Anderson. Kid Rock Kim Basinger. Alec Baldwin Bo Derek. John Corbett Jill Goodacre. Dermot Mulroney Anne Heche. Coley Lafoon Rene Russo. Dan Gilroy Angela Zachary.

Marlon Wayons 5 Years Princess Anne. Timothy Laurence Vivica A. Christopher Harvest Goldie Hawn. Kurt Russell Ashley Judd. Dario Franchitti Eve Mavrakis. Ewan McGregor Gwyneth Paltrow. Neil Murray Brooke Shields. Andre Agassi 6 Years Lucille Ball. Desi Arnez Drew Barrymore. Fabrizio Moretti Sofia Coppola. Thomas Mars Jamie Gandy. Frankie Muniz Lisa Hartman. Clint Black Chelsea Noble.

Kirk Cameron Katey Sagal. Kurt Sutter Vanessa L. Rick Fox 7 Years Kylie Minogue. James Gooding Sadie Frost. Jude Law Audrey Hepburn. Robert Wolders Sigourney Weaver. Jim Simpson 8 Years Courteney Cox. David Arquette Anne-Marie Duff. James McAvoy Anne Hathaway. William Shakespeare not the actress Joanna Lumley. Stephen Barlow 9 Years Halle Berry. Gabriel Aubry Sheryl Crow. Lance Armstrong Julianne Moore.

Bart Freundl Jaclyn Smith. Bradley Allen 10 Years Candace Bushnell. Charles Askegard Katherine Helmond. Guy Ritchie Liza Minnelli. David Allen Gest Lorrie Morgan. Jon Randall Priscilla Presley.

Marco Garibaldi 11 Years Greer Garson. Richard Ney 12 Years Mariah Carey. Nick Cannon Daryl Hannah. David Blaine Susan Sarandon. Tim Robbins Dorothy Squires. Roger Moore 13 Years Lucille Ball. Gary Morton Deborra-Lee Furness. Hugh Jackman Pam Grier. Kevin Evans Kathy Najimy. Dan Finnerly 14 Years Rosanne Barr.

Ben Thomas Chrissie Hynde. Lucho Brieva Bernadette Peters. Michael Wittenberg Mira Sorvino. Chris Backus Raquel Welch.

Richard Palmer 15 Years Demi Moore. Ashton Kutcher Brigitte Nielsen. Mattia Dessi 16 Years Fran Drescher. John boyfriend Ruth Gordon. Garson Kanin Tina Turner. Erwin Bach Heidi Van Pelt. Brooks Perlin Isadora Duncan. Sergei Esenin Vanna White. Colby Donaldson 18 Years Francesca Annis. Ralph Fiennes Juliet Mills. Maxwell Caulfield Mary Tylor Moore. Robert Levine 19 Years Janice Dickinson. Tommy Fry 20 Years Lorraine Bracco.

Jason Cipolla Edith Piaf. Theo Sarapo Helena Rubenstein. Martin Arrounge Dinah Shore. Burt Reynolds Elizabeth Taylor. Larry Fortensky 21 Years Barbara Hershey. Naveen Andrews Lillian Vernon. Paolo Martino 23 Years Carol Burnett. Brian Miller Terry McMillan. Jonathon Plummer Ivana Trump. Robin Hurlstone Merle Oberon. Robert Wolders 31 Years Ellen Barkin. Sam Levinson 32 Years Joan Collins.

Percy Gibson Norma Ferriera. Chris Harvey British couple. Mark Harris 34 Years Gina Lollobrigida. Simon Martin British couple in Frank Basile her fifth husband 71 Years Wook Kunder. No eihän tuohon listaan paljoa jää kun karsii pois epäolennaisuudet. Onhan ikäeroja toki sitten koko maa täynnä kun aloitetaan KOLMESTA vuodesta, mutta siinä vaiheessa ei varmaankaan ole mitään kovin merkittäviä elämänvaiheiden eroja ellei puhuta lapsista.

Julkkisten elämä taitaa noin keskimäärin muutenkin poiketa normaalimenosta? Vai onko jonkun täällä kirjoittavan kaveripiiri täynnä pareja joilla kaikilla on vähintään 20 vuoden ikäero JA he kertovat juttelevansa Elvikselle tmv. Turhaahan tämä nyt on kun valtaosa ei tunnu ymmärtävän sanaa "keskimäärin", mutta yleensä ihmiset ovat omien havaintojeni mukaan pariutuneet suurinpiirtein ikäisensä kanssa. Ilmeisesti teidän ystäväpiirissänne asia on toisin.

Onkin ihme miksi tästä nyt sitten lehdessä kirjoitetaan kun tämänhän pitäisi olla niin tavanomaista. Tulipa mieleen sellainenkin, että lajin säilyvyyden kannalta olisi kai oleellista että yksilöt sieltä vahemmasta päästä järkevöityisivät ja antaisivat nuoremmille vuoron elää huolettomammin.

Huolehtisivat siitä että jälkikasvulla on asiat kondiksessa ja selviytyvät hengissä aikuisikään, jolloin heillä on taas vuoro ottaa vastuuta nuoremmistaan. Jännä periaate että nykyään arvostetaan korkealle ikinuoruutta, on oikein kunnia asia pysyä yhtä lapsellisena kuin teininäkin. Mitä eläinpopulaatiosta olisi jäljellä jos sekä aikuiset että pennut kirmaisivat pellolla vailla huolen häivää eikä kenelläkään olisi mitään käsitystä koska on syytä mennä piiloon, saati että välittäisi jakaa sitä informaatiota kenellekään, ei kai moinen kalkkismeininki kiinnosta elukoitakaan Toki olisikin parempi että väki vähenisi, joten ehkäpä jotain itsetuhonappia on sitten painettu Samanlaiset pahantahtoiset kylänakat, levittävät ilkeitä juoruja muista ihmisistä, joiden perusteella viattomat "poltetaan roviolla" tai ainakin teilataan FB: Kaikesta normaalista koitetaan tehdä epänormaalia.

Media koittaa esittää että sellainen asia, joka ei ole koskaan ollut Suomen rikoslaissa kiellettyä tai rangaistavaa, olisi silti jotenkin epämoraalista, vaikkei näin ole. Luuletko ettei homopareja ollut lainkaan silloin kun homoseksuaalisuus oli rikos? Samaan sukupuoleen sekaantuminen oli rikos vielä luvulla ja luvulla mielisairaus Oli niitä silloinkin mutta se salattiin koska he olisivat joutuneet siitä vankilaan.

Koita ymmärtää että vaikka joku asia olisi sinun mielestäsi "ällöttävää", niin se ei tee siitä väärää tai moraalitonta. Minuakin ällöttää monikin asia, mm. Ihmisen seksuaalinen käyttäytyminen perustuu nautintoon. Jos seksi olisi epämiellyttävää, sitä ei tehtäisi.

Mutta koska tuo kyseinenkin pari ilmiselvästi nauttii keskinäisestä rakastelusta, suotakoon se heille. Mitä se on teiltä pois että muut ovat onnellisia ja saavat seksuaalista tyydytystä?

MIESHIEROJA GAY MIEHELLE EROTIIKKA TARINOITA

tammikuu Com seksi nainen panee poikansa porno villahousut isoäidin alastomat naiset ruotsin kuuluisimmat homoseksuaalit naturistit ruotsi taeinar seksiseuraa lumput pillua halukasta naista miehelle imukone imukuppi nännin imukuppi kiinni pornovideot sekse live sex parin vaihto pornoa aikuisviihde naisten. lokakuu Etsiskelen pilke silmäkulmassa mukavaa suomalaista miestä kenen kanssa voisi silloin tällöin tapailla. Pullukka nainen etsii seksiä. Pari muuta miestä kanssa. Homoseksuaalisuus muotoutuvat sekä ihmisten saatava elä tavalla Korkokumisaappaat live sex liittymä forssalainen pillu pissahätä free. 6. marraskuu Hymy kertoi Miss Isoäiti 38v, ja hänen nuorikkonsa, 18v suhteesta ja kihlajaishaaveista. -Palaute on yllättänyt meidät täysin, pari kertoo tuoreessa Hy.. . zamalekegypt.net 60v Miss Fitness: Että juu, sitä haluan kysyä mikä teidän miesten logiikka on?.

Pari etsii miestä isoäiti homoseksuaaliseen sex